Käärmekuusi

Käärmekuuselle (Picea abies f. virgata (Jacques) Rehder) on ominaista, että silmuja ja oksia tai sivuoksia muodostuu vain vähän. Pääoksat työntyvät rungosta jäykkinä ja harvaan haaroittuneina. Lisäksi oksien kärkiosia peittävät säteittäisesti tavallista pitemmät ja paksummat neulaset. Käärmekuusten ulkomuoto kuitenkin vaihtelee melko paljon eikä muotoa voida pitää kovin yhtenäisenä ryhmänä. Käärmekuusi on metsäpuidemme tunnetuimpia erikoismuotoja. Sitä esiintyy siellä täällä koko maassa. Luontaisista käärmekuusista on lisätty myös viljelylajikkeita, mm. ’Kampa’, ’Liero’, ’Pörrö’ ja ’Virgata’.

Käärmekuuset ovat metsäpuidemme erikoismuodoista ehkä kaikkein epäyhtenäisin ryhmä, ainakin jos ajatellaan muodon suomenkielisen nimen käyttöä laajimmillaan. Tällöin rajanveto toiseen erikoismuotoon voi myös olla vaikeaa. Tavallaan käärmekuusen äärimuotoa edustaa täysin oksaton ja haaraton keppikuusi (Picea abies f. monstrosa (Loudon) Rehder), joka on erikoisimpia tunnettuja kuusen erikoismuotoja. Keppikuusi on erittäin harvinainen eikä sen esiintymisestä meillä ole tietoa.

Vantaan Hakunilan käärmekuusi on suhteellisen runsasoksainen eikä edusta käärmekuusen äärityyppiä. Kuva: Oskarsson (Vantaa 1997).
Esimerkiksi kuvan käärmekuusena Orivedellä rekisteröityä puuta (E226) voisi moni pitää riippakuusena. Kuva on otettu Enso Oy:n erikoispuukokoelmassa Imatralla kasvavasta vartteesta. Kuva: Nikkanen (Imatra 1997).