Surukuusi

Surukuusi (Picea abies f. pendula (Lawson) Sylvén)on kuusen kapealatvainen muoto, jonka kapealatvaisuus johtuu rungonmyötäisesti alaspäin riippuvista oksista. Surukuusen ”olemus” on ilmeisesti tehnyt katsojiin alakuloisen vaikutuksen kaikkialla missä sitä esiintyy. Ruotsiksi sen nimi on tårgran (kyynelkuusi), saksaksi Trauerfichte (surukuusi) ja englanniksi Weeping Spruce (itkukuusi). Surukuusi on yksi yleisimmistä metsäpuiden erikoismuodoista maassamme. Sitä tavataan myös usean puun esiintyminä. Mäntsälästä on löydetty yli 30 puun luontainen esiintymä. Tämä muoto kiinnostaa erityisesti metsäpuiden jalostajia ja sitä on istutettu jonkin verran myös talousmetsiin.

Metsänjalostussäätiön Haapastensyrjän rotupuistoon istutettuja surukuusia Lopella. Kuva: Nikkanen (Loppi 1991).
Dikotyyppinen (kaksimuotoinen) surukuusi on esimerkki silmumutaatiosta. Kuvassa oleva puu (E7993) on ensin kasvanut tavallisena kuusena kunnes noin kymmenen metrin korkeudella latvasilmussa on tapahtunut mutaatio ja kasvu on jatkunut surukuusena. Mutaatio voi tapahtua myös toisin päin. Pukkilassa on surukuusi, jonka latva on jatkanut kasvuaan tavallisena harjakuusena. Kuva: Oskarsson (Mäntsälä 1997).