Visakoivu

Visakoivu (Betula pendula var. carelica (Mercklin) Hämet-Ahti) ei varsinaisesti ole erikoismuoto vaan muunnos. Visautumisilmiö tunnetaan monilla puulajeilla. Eniten sitä on kuitenkin tavattu rauduskoivulla. Visautumisen syynä pidetään periytyvää mutaatiota. Visakoivun viljelykokeissa maantieteellisellä sijainnilla ei ole todettu olevan vaikutusta visan syntyyn. Sitävastoin kasvupaikka ja metsikön tiheys näyttävät vaikuttavan visautumisen alkamiseen ja sen voimakkuuteen.

Visakoivua tavataan luonnonvaraisena melko harvinaisena Etelä-Suomessa. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu lännessä Norjan ja Ruotsin eteläosista itään Venäjän Karjalaan ja etelään Baltian maihin sekä Puolaan ja Valkovenäjälle.

Paukuravisa on visatyypeistä yleisin. Yhdessä sen sekamuotojen kanssa paukuravisaa on 80 % viljeltyjen visakoivikoiden puista. Paukuravisa tunnistetaan rungossa tiheänä esiintyvistä kyhmyistä tai paukuroista. Kuva: Jouko Lehto (Kerimäki 1994).
Kaulavisaa puhtaana tai sekamuotona on alle 10 %:ssa visakoivikoiden puista. Kaulavisan rungossa on vaihtelevankokoisia paksunnoksia ja kapeampia kaulakohtia. Kuva: Jouko Lehto (Kerimäki 1994).