SerbiankuusiPicea omorika

Kuva: Jukka Lehtonen/Metla

Levinneisyys

Serbiankuusi (Picea omorika (Panc.) Purkyne) kasvaa pienellä alueella Dinaarisilla Alpeilla entisen Jugoslavian keskiosassa, 1000-1500 m:n korkeudella.

Serbiankuusen levinneisyysalue

Menestyminen

Serbiankuusella on perustettu 9 viljelmää: Solböleen 2, Ruotsinkylään 1, Aulangolle 1 ja Punkaharjulle 5.

Kovien pakkastalvien jälkeen puissa on esiintynyt neulasten ruskistumista. Viljelmissä on esiintynyt myös tyvilahoa.

Kookkain serbiankuusi kasvoi Punkaharjulla. Sen läpimitta 64-vuotiaana oli 44 cm ja pituus 21,3 m.

Tutkimusalueiden parhaat metsikköviljelmät

Viljelmä Ikä, v Pituus, m Läpimitta, cm Puusto, m³/ha
Punkaharju 350 64 22,7 33 495
Ruotsinkylä 356 67 21,7 26 280
Solböle 220 67 22,6 31 329

 

Uudistuminen ja käyttö

Serbiankuusella on ollut runsaita käpysatoja siitä lähtien, kun puut ovat tulleet noin 30 vuoden ikään, yleensä samoina vuosina kuin kuusella. Ruotsinkylästä vuosina 1971 ja 1973 kerättyjen siementen itävyydet olivat 57 ja 74 prosenttia. Punkaharjulta vuonna 1971 puittain kerättyjen siementen itävyys vaihteli 43-78 prosentin välillä. Luontaisesti syntyneitä taimia löytyi kaikista viljelmistä.

Kapea, säännöllinen ja maahan asti ulottuva latvus tekee serbiankuusesta näyttävän koristepuun. Sitä onkin okakuusen ohella käytetty koristepuuna enemmän kuin muita vieraita kuusilajeja. Serbiankuusi kestää melko hyvin kaupunkien ilmansaasteita. Sitä on viljelty myös joulupuuksi.

Laji.fi kuvaus