Tietoa tuhohyönteisten kehityksestä ja lämpösummasta

Lämpösumman käyttö tuholaisten yksilönkehityksen arvioinnissa

Eri hyönteislajien yksilönkehityksen nopeuteen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat lämpö, kosteus sekä ravinnon laatu ja saatavuus. Hyönteislajeilla on optimilämpötila-alue, jolloin niiden kehitys on kaikkein nopeinta. Sekä liian viileässä ja lämpimässä hyönteisten kehitys on hidasta, voi pysähtyä ja johtaa kuolemaan. Lämmön vaikutus kasaantuu ajan kuluessa ja tätä kuvataan lämpösummalla. Lämpösummia käytetään arvioimaan biologisten tapahtumien ajoittumista, esimerkiksi munista kuoriutumisen alkamista, toukan kehittymistä koteloksi, ja kotelovaiheen päättymistä eli aikuistumisen alkamista.

Lämpösumma lasketaan summaamalla yhteen päivittäisten keskilämpötilojen kynnysarvon ylittävä osa. Kynnysarvona käytetään kullekin eliölle ominaista minimikehityslämpötilaa – kun se ylitetään, eliö saa riittävästi lämpöä kehittyäkseen. Kasvimaailmassa nk. tehoisan lämpösumman kynnysarvona käytetään yleisesti +5°C , jonka avulla määritellään kasvukauden alkaminen.

Vaikka jokaiselle hyönteislajissa on oma lajikohtainen lämpösumma, joidenkin hyönteisten kehitystä voidaan arvioida myös käyttäen Ilmatieteenlaitoksen sääasemien havaintoihin perustuvaa lämpösummaa (°Cvrk), jonka kynnysarvona on +5°C. Näin saadaan nopeasti ajantasaisia kehitysarvioita tärkeimmille metsien tuhohyönteisille ja ne voidaan interpoloida alueellisesti 10x10km ruutuihin.

Esimerkki: kun vuorokauden keskilämpötilan on +12° C, lämpösumma kasvaa tuona päivänä seitsemällä vuorokausiasteella (7 °Cvrk) (kynnysarvo +5° C).

Monimutkaisemmissa malleissa otetaan huomioon eri hyönteisten kehitysvaiheiden kynnys- ja optimiarvot sekä tarkempia säätietoja, kuten sadanta ja kosteus. Paikallista tarkkuutta voidaan lisätä käyttämällä paikallisia mittaustietoja sääasemien mittausten sijaan.