Halla

Kuva: Antti Pouttu

Halla kuusella

Hallatuhon esiintyminen voidaan usein päätellä maaston muodoista ja yölämpötiloista.
Kuva: Antti Pouttu (Kauhava, heinäkuu 2009)

Kuva: Antti Pouttu

Halla kuusella

Kuusen uudet kasvaimet kuolevat ja taittuvat mutkalle.
Kuva: Antti Pouttu (Kauhava, heinäkuu 2009)

Kuva: Antti Pouttu

Halla kuusella

Vioittuneet puut ovat hallanarassa notkelmassa tai alavalla paikalla. Aina kaikki kasvavat versot eivät vioitu.
Kuva: Antti Pouttu (Yyteri, kesäkuu 2012)

Kuva: Antti Pouttu

Halla mustikalla

Halla voi tuhota myös mustikkasadon.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, kesäkuu 2006)

Kuva: Antti Pouttu

Halla tammella

Tammella hallavaurio näkyy lehtien ja versojen ruskettumisena ja lakastumisena.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, toukokuu 2006)

Kuva: Antti Pouttu

Halla haavalla

Halla on vioittanut keväällä haavan silmuja ja lehvästö on jäänyt hyvin harsuksi.
Kuva: Antti Pouttu (Lestijärvi, elokuu 2004)

Kuvaus

Halla tarkoittaa ilman kylmenemistä 0 °C asteen alapuolelle lämpimänä vuodenaikana. Ajankohdan mukaan puhutaan kevät-, kesä- ja syyshallasta. Puiden arkuus hallavaurioille ja vaurioiden seuraukset puun elintoiminnoille vaihtelevat ajankohdan mukaan. Halla vaikeuttaa paikallisesti metsiköiden uudistamista sekä aiheuttaa kasvutappioita ja laatuvikoja.

Tuhot

Hallaa esiintyy tavallisimmin alavilla mailla ja painanteissa, joihin kylmin ilmamassa painuu. Yleisimpiä hallat ovat keväällä ja alkukesällä, jolloin myös vauriot useimmiten syntyvät. Pituuskasvuvaiheessa olevat havupuiden versot ja kasvavat koivun lehdet ovat herkimpiä paleltumaan. Yleisimpiä vauriot ovat kuusen taimikoissa. Myös loppukesällä lämpötila voi öisin laskea pakkasen puolelle. Kesähalla puree herkimmin mäntyyn. Syyshallat voivat vioittaa puita, jos talveentuminen on vielä kesken.

Hallanaroilla paikoilla voi vaurioita esiintyä niin usein, että taimikon kehitys hidastuu merkittävästi tai estyy kokonaan. Puut toipuvat yleensä hyvin satunnaisista hallavaurioista.

Kasvainten vioittumisen seurauksena puun kasvu häiriintyy. Kasvu vähenee ja latvus pensastuu jälkisilmujen kehittyessä uusiksi kasvaimiksi. Puuaineen solukon vioittumisesta on seurauksena kasvuhäiriöitä, koska veden ja ravinteiden kuljetus vaikeutuu.

Kuusen vuosikasvaimet ovat erityisen hallanarkoja kasvukauden alussa silmujen puhkeamisesta pituuskasvun loppumiseen. Lämpötilan laskiessa -3 asteeseen noin 50 % uusista vuosikasvaimista (versoista) vioittuu. Täysimittaisilla versoilla hallankestävyys on jo selvästi parempi. Muutaman asteen kesähallat eivät vielä suuremmin vioita versoa. Näkyviä oireita syntyy vasta, jos lämpötila laskee alle -10 asteen.

Mänty kestää keväthallaa paremmin. Kasvuvaiheessa olevista versoista vioittuu noin 50 %, jos pakkanen laskee -6 asteeseen. Kesähalloille mänty on sen sijaan kuusta arempi. Verson pituuskasvun alkamisen jälkeen jo -3 asteen pakkanen aiheuttaa pahoja vaurioita.

Halla voi vioittaa kasvavia ja joskus myös täysikasvuisia männyn neulasia. Kasvussa olevat neulaset kuolevat, jos vioitus on ankara, lievässä tapauksessa neulasiin jää ruskeita poikkivöitä. Varttuneisiin neulasiin kehittyy keskivaiheille värivikaa, kloroottisia laikkuja. Nuorin neulasvuosikerta on alttein. Herkimmin vaurioituvat neulaset, jotka joutuvat alttiiksi yöpakkaselle lämpimän päivän jälkeen. Voimakkaan yhteyttämisen jälkeen soluissa on runsaasti tärkkelystä, jolloin kylmänkestävyys on huono.

Lehtipuiden lehdet ovat hallanarkoja lehtien puhkeamisen (kasvuvaiheen) aikana. Ne voivat paleltua kokonaan, tai niistä kehittyy risalaitaisia osittaisen kuolemisen takia.

Halla tappaa pieniä taimia, hidastaa kasvua, aiheuttaa muotovikoja latvukseen ja niistä seuraavia laatuvikoja runkoon.

Torjunta

Kuusen viljelyä hallanarkoihin painanteisiin tulee ehdottomasti välttää. Verhopuuston käytöllä voidaan tehokkaasti suojata uudistusalan taimia. Männyllä pahimmat hallatuhot vältetään pidättäytymällä pienialaisten painanteiden paljaaksihakkuista. Suositeltavinta tällaisilla paikoilla on luontainen uudistaminen. Hallalle alttiilla paikoilla ei pidä lisäksi käyttää liian eteläisiä mäntyalkuperiä. Verhopuusto on syytä pitää taimikon suojana niin pitkään kuin se ei haittaa taimien kehitystä. Istuttamista odottavat työmaavarastoidut taimet voidaan suojata peitteellä, ellei taimia saada suojaavan puuston alle. Taimitarhalla taimet suojataan tavallisesti sadettamalla. Kuusen paakkutaimien syysistutuksissa hallatuhojen välttämiseksi on käytettävä lyhytpäiväkäsiteltyjä taimia, joiden hallankestävyys on käsittelemättömiä taimia parempi.

Samankaltaiset tuhot

Hallan aiheuttamia taipuneita kasvaimia ei yleensä voi sekoittaa muiden tuhonaiheuttajien tekemiin kasvainvioituksiin. Alkukesällä keltaisenruskeaksi ruskettuneiden neulasten tuhonaiheuttajan voi sekoittaa kuusella ja männyllä seuraavasti. Kuusella: kuusenneulasruoste, kuusensuopursuruoste ja kuivuus. Männyllä: surmakka ja harmaakariste.