Isolehtikuusipistiäinen Pristiphora erichsoni

Kuvaus

Isolehtikuusipistiäisen pää ja keskiruumis ovat suurimmaksi osaksi mustat. Pistiäisen takaruumis on punaruskea. Sen toukat ovat mustapäisiä ja selkäpuolelta harmaanvihreitä. Sivuilta toukat ovat vaaleampia. Toukat syövät lehtikuusien neulasia loppukesällä. Tuho kohdistuu ankarimpana puun latvaosiin, jolloin yksittäisiä oksia tai jopa koko latvus kuivuu. Isolehtikuusipistiäisen tuhot esiintyvät jaksoittain. Lajia on tavattu Etelä-Suomesta aina Kuusamon korkeudelle saakka.

Lisääntyminen ja leviäminen

Isolehtikuusipistiäisen parveilu ajoittuu kesä- ja heinäkuulle. Naaras laskee munansa, joita on yhteensä noin 40-50 kpl, lehtikuusen pitkäversoihin.

Munista kuoriutuneet toukat siirtyvät lyhytversoihin ja alkavat syödä niiden neulasia. Runsaimmin toukkia on havaittavissa heinäkuussa ja joskus myös elokuussa. Toukat elävät puussa 2,5-4 viikkoa. Sitten ne pudottautuvat maahan ja valmistavat itselleen kotelokopan, joka on aluksi vihreänkeltainen, myöhemmin ruskea. Toukat talvehtivat kopassa ja koteloituvat yleensä vasta seuraavana kesänä. Joskus toukat koteloituvat jo syksyllä.

Aikuiset pistiäiset kuoriutuvat alkukesällä ja aloittavat parveilun.

Tuhot

Isolehtikuusipistiäinen iskeytyy kaiken kokoisiin ja ikäisiin siperian- ja euroopanlehtikuusiin. Se menestyy kosteilla kasvupaikoilla.

Isolehtikuusipistiäisen aiheuttamat tuhot esiintyvät jaksoittain seuraillen pistiäisten kannanvaihteluja. Tuhot etenevät usein puun latvasta alaspäin ja runsaina esiintyessään toukat voivat kaluta neulaset koko puusta.

Naaras laskee munansa pitkäversoihin, jotka taipuvat usein tältä kohtaa mutkalle. Versojen kärki kuivuu. Nuoret toukat siirtyvät lyhytversoihin ja alkavat nakerrella niiden neulasia. Aluksi ne nakertelevat vain neulasten reunoihin lovia, mutta varttuneempina toukat syövät neulaset kokonaan siten, että vain tyngät jäävät jäljelle. Toukat jättävät pitkäversojen neulaset yleensä rauhaan, ellei toukkia esiinny hyvin runsaasti. Useimmiten tuhot keskittyvät puiden latvaosiin.

Toukkien hyökkäyksestä aiheutuu lehtikuusille useimmiten kasvunmenetyksiä.

Torjunta

Pikkujyrsijöitä pidetään lajin pahimpina vihollisina. Koska jyrsijät eivät viihdy kosteilla mailla, luo tämä parhaat menestymismahdollisuudet isolehtikuusipistiäiselle. Edellisen kesän pistiäismääristä ja pistiäisten tekemistä tuhoista kyetään ennustamaan, ovatko seuraavan kesän pistiäiskannat alueella nousussa vai laskussa.

Isolehtikuusipistiäisen toukat pystytään hävittämään ruiskuttamalla puut pistiäisten torjuntaan hyväksytyllä torjunta-aineella.