Juurilaho taimitarhalla

Kuvaus

Juurilahossa havupuiden taimien juuret tummuvat ja pehmenevät. Pahimmissa tapauksissa koko juuristo tuhoutuu aina juurenniskaan asti. Tautia esiintyy taimikasvustoissa laikuittain. Ensimmäisenä oireena taimien latvat voivat nuutua kuumina päivinä.

Juurilahon aiheuttajat vaihtelevat taimien kasvatusolosuhteista riippuen.

Aiheuttajasienet ja niiden leviäminen

Juurilahoa aiheuttavista lajeista useimmat ovat nk. maasieniä, jotka kasvavat ja leviävät maan mukana. Osa muodostaa myös ilman kautta leviäviä itiöitä.

Fusarium – ja Neonectria-sienet tuhoavat jo ennestään heikentyneiden taimien hienojuuria. Munasieniin kuuluvat Phytophthora– ja Pythium-lajit hyötyvät märistä olosuhteista, koska ne pystyvät tartuttamaan kasveja vedessä uivien parveiluitiöiden avulla.

Aikaisemmin tärkein juurilaholle altistava sieni oli Ceratobasidium bicorne, jonka suvuton aste, kaksitumainen Rhizoctoniasieni estää juuriston kasvun ja juurten haarautumisen. Taimet jäävät tavallista pienemmiksi, mutta vaikuttavat versoltaan terveiltä. Pienijuuriset taimet eivät kuitenkaan pysty käyttämään kastelussa saamaansa vettä. Varsinainen juurilaho onkin seurausta Pythium-infektiosta kasvualustan muututtua märäksi.

Tuhot

Juurten huono kunto vähentää kasvua ja estää taimia käyttämästä niille kastelussa annettua vettä.

Taimitarhoilla juurilaho voi haitata taimien kasvatusta. Juurilahoiset taimet eivät ole metsänviljelykelpoisia, sillä osa niistä kuolee istutuksen jälkeen ja eloonjääneidenkin kasvu on selvästi terveitä heikompaa. Monet taimitarhalla esiintyvät sienet eivät pysty kasvamaan metsämaassa ja leviämään maastossa kehittyviin uusiin juuriin.

Sateinen kesä lisää taudin esiintymistä.

Torjunta

Taimitarhoilla varsinkin tammia ja vaahteroita kasvatettaessa torjunta voi olla tarpeellista. Saman kasvilajin eri lajikkeiden alttius vaihtelee ja kestävien lajikkeiden käyttö on paras torjuntakeino.

Taimitarhoilla käytetään kasvualustana kasvuturvetta, joka sisältää paljon taudinaiheuttajia rajoittavia mikrobeja. Turpeen happamuus estää monien haittalajien kasvun. Käytettyjen kennostojen pesu kuumalla vedellä (80˚C, 3 min) sekä taimien kohokasvatus vähentävät tautiriskiä. Liikakastelun välttäminen sekä kastelu aamuisin, jolloin taimet ehtivät käyttää päivän aikana saamansa veden, ehkäisevät juuripaakun märkyyttä ja sitä kautta juurilahoa.

Samankaltaiset tuhot