Keihäsmittari Rheumaptera hastata

Kuva: Antti Pouttu

Keihäsmittari

Keihäsmittari on musta-valkoinen perhonen ja parveilee alkukesästä. Joinakin vuosina se on huomiota herättävän runsaslukuinen ja sen toukat voivat aiheuttaa tuhoja koivutaimikoissa.
Kuva: Antti Pouttu (Kuorevesi, kesäkuu 1989)

Kuvaus

Keihäsmittari on mustavalkoinen perhonen, jonka siivissä on tunnusomainen keihäänkärkikuvio siiven ulkoreunassa. Lennossa se näyttä pääosin valkealta. Toukat ovat 20 – 26 mm pitkiä, ruskeita, joskus vihertäviä tai kokonaan mustia. Selän pitkittäisviirut ovat ohuet, kellertävät, ja kyljen juova leveä, punakeltainen. Kokonaan mustalla muodolla voi olla kellanpunaiset täplät huokosten kohdalla. Kotelo talvehtii maassa lehtien suojassa. Toukka elää koivujen lisäksi pajuilla, herukoilla, mustikalla ym. kasvilajeilla yhteenkehrättyjen lehtien välissä. Alkukesällä aikuisten perhosten parveilu voi olla huomiota herättävää, mutta toukkien aiheuttamat tuhot ovat jääneet koivuntaimikoissa paikallisiksi. Keihäsmittari on yleinen ja se on levinnyt koko Suomeen.

Lisääntyminen ja leviäminen

Keihäsmittarit parveilevat kesäkuussa, vilkkaimmillaan juhannuksen tienoilla. Pohjoisessa parveilu päättyy heinäkuun puolessavälissä. Naaraat munivat lehdille.

Toukat kuoriutuvat munista kesä-heinäkuussa. Ne syövät lehden yläpintaa ja kehräävät samalla lehtiä yhteen suojakseen. Toukat ryömivät maahan koteloitumaan lehtien väliin ja talvehtivat koteloina.

Tuhot

Keihäsmittarin toukkien syönti keskittyy koivutaimikoihin, jotka voivat tulla syödyiksi täysin paljaiksi. Ravintokasveina ovat yleisimmin koivut, mutta pajut, mustikka, juolukka, herukat ja suomyrtti kelpaavat myös. Vaihtoehtoisten ravintokasvien puuttuminen lisää tuhoriskiä koivutaimikossa.

Keihäsmittarien massaesiintymiset kestävät yleensä vuoden, jonka jälkeen perhoskanta romahtaa.

Toukat syövät koivunlehdistä yläpintaa. Lehdet ruskettuvat ja käpristyvät loppukesään mennessä. Hyväkuntoiset koivut toipuvat yleensä hyvin tuhosta, jollei niiden kasvukunto ole heikentynyt syystä tai toisesta.

Keihäsmittarituhojen metsätaloudellinen merkitys ei ole suuri. Tuhoalueet ovat yleensä pieniä. Pitkälle jalostettujen arvotaimien tuhoutuessa menetys voi kuitenkin olla paikallisesti merkittävä. Huomiota herättäviä massaesiintymiä on ollut mm. vuosina 2000 ja 2001 keskisessä Suomessa.

Torjunta

Käytännössä torjunta on useimmiten kannattamatonta. Taimitarhoilla keihäsmittareita on mahdollista torjua hyönteisten yleistorjunta-aineilla. Valmisteen on kuitenkin vaikutettava lehtien kautta, sillä toukat ovat piilossa lehtien suojassa.