Kiiltokirjanpainaja Ips amitinus

Kiiltokirjanpainaja

Kiiltokirjanpainajan emokäytävät eivät ole niin suoria kuin kirjanpainajalla.
Kuva: Antti Pouttu (Pernaja, heinäkuu 2003)

Kuvaus

Kiiltokirjanpainaja muistuttaa tavallista kirjanpainajaa, mutta on kapeampi ja sen peräkuopan pohja on kiiltävä. Sen syömäkuvioita voi löytää sekä paksun että ohuen kuoren alta kuuselta ja männyltä. Kiiltokirjanpainaja on sekundaarinen tuhonaiheuttaja, eli se ei iskeydy terveisiin puihin. Ensimmäiset havainnot kiiltokirjanpainajasta tehtiin Suomessa 1950-luvulla. Tällä hetkellä sitä tavataan suurimmasta osasta maata. Etelä-Suomessa laji on nykyisin hyvin yleinen.

Lisääntyminen ja leviäminen

Parveilu tapahtuu toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa.

Toukkien kuoriutuminen munista ja koteloituminen tapahtuvat kesä- ja heinäkuussa.

Aikuiset kuoriaiset poistuvat puista heinäkuun lopulta lokakuun alkuun asti. Aikuiset kuoriaiset talvehtivat karikkeessa.

Tuhot

Kiiltokirjanpainaja iskeytyy heikentyneisiin kuusiin ja joskus myös mäntyihin. Se käyttää lisääntymismateriaalinaan lisäksi hakkuujätteitä, puutavaraa ja tuulenkaatoja.

Pesäpuustaan kiiltokirjanpainajat voivat siirtyä lähistöllä oleviin heikentyneisiin puihin.

Kiiltokirjanpainaja tekee puussa käytäviään sekä ohuen että paksun kuoren alle. Käytävät estävät puun nestevirtauksia, jolloin puu alkaa kuivua pystyyn.

Kiiltokirjanpainaja on suhteellisen nuori tulokas metsissämme. Etelä-Suomessa se alkaa olla hyvin yleinen. Tuholaisena se on tavallista kirjanpainajaa vaarattomampi.

Torjunta