Kirjokudospistiäinen Acantholyda hieroglyphica

Kirjokudospistiäisen toukan syöntijälki

Kirjokudospistiäisen toukka jättää jälkeensä kudoksen jonka sisällä on runsaasti ulosteita. Syönnös on useimmiten pienen taimen latvassa.
Kuva: Antti Pouttu (Lohja, elokuu 2002)

Kuvaus

Kirjokudospistiäinen on melko iso, litteä, kirjava pistiäinen. Sen takaruumis on kellanpunainen. Takaruumiin kärki ja tyvi ovat mustat. Pistiäisen pää on kirjava ja siivet keltaiset. Pistiäisen toukka on ruskeanvihreä ja kirjava. Kirjokudospistiäinen havaitaan parhaiten sen toukkavaiheessa tekemistä seiteistä ja ulostepapanoista koostuvan tiiviin kudospussin perusteella. Kirjokudospistiäinen aiheuttaa tuhoja nuorissa männyntaimikoissa, jotka sijaitsevat hiekkamailla. Pohjoisimmat kirjokudospistiäislöydöt ovat Rovaniemeltä ja Sallasta.

Lisääntyminen ja leviäminen

Aikuiset kirjokudospistiäiset parveilevat ja munivat neulasten pinnalle kesäkuussa. Aikuisia pistiäisiä nähdään ani harvoin.

Munista kehittyneiden toukkien syönti on kiivaimmillaan keskikesällä. Toukat elävät valmistamissaan kudosputkissa, jotka ovat tiiviisti ulostepapanoiden peittämiä. Toukkana olo kestää lyhyen aikaa. Viimeisen asteen toukat eivät enää kehrää uutta kudosta, vaan ne pudottautuvat maahan talvehtimaan.

Kirjokudospistiäiset talvehtivat maahan tekemissään kammioissa jälkitoukkina ilman minkäänlaista kotelokoppaa. Aikuiset kuoriutuvat loppukeväästä.

Tuhot

Kirjokudospistiäistä on 5-30 cm:n mittaisissa männyntaimissa aukeilla ja kuivilla hiekkamailla. Tuhot ovat todennäköisimpiä 1-2 vuotiaissa taimikoissa.

Kirjokudospistiäisen toukat syövät neulaset nuorien taimien versoista. Syönnin ollessa ankaraa taimi saattaa kuolla. Vain nuorissa taimissa kirjokudospistiäisen toukkien syönti voi edetä niin nopeasti ja totaalisena, että taimet kuolevat.

Torjunta