Kirvat Aphididae

Kuvaus

Kirvat jakautuvat lehtikirvoihin ja kilpikirvoihin. Lehtikirvoihin kuuluu sekä havu- että lehtipuilla eläviä lajeja. Lehtipuilla eläviä lajeja ovat mm. tuomikirva, lehmuskirva ja jalavakirvat. Havupuilla eläviä lajeja ovat oksakirvat ja havukirvat, joista isohavukirvaa on käsitelty omassa luvussaan. Tässä luvussa keskitytään pääasiassa männyllä, kuusella ja koivulla esiintyvien oksakirvojen esittelyyn. Oksakirvat ovat verraten isoja kirvoja, joiden ruumis on leveän soikea tai päärynänmuotoinen. Ruumis on pitkien karvojen peittämä. Tuntosarvet ovat lyhyehköt ja karvaiset. Nämä kirvat eivät vaihda ravintokasvia, ja miltei kaikki elävät havupuissa. Ne imevät nesteitä pääasiassa oksista ja neulasista. Kirvoja on koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Lehtikirvojen lisääntymistavat ovat usein hyvin monimutkaiset. Toiset kirvoista lisääntyvät hedelmöitettyjen munien välityksellä aviollisesti ja toiset hedelmöittymättömien munien välityksellä neitseellisesti. Nämä lisääntymistavat vuorottelevat kirvasukupolvien välillä. Sellaisia lehtikirvoja, jotka lisääntyisivät ainoastaan hedelmöitettyjen munien välityksellä ei tunneta.

Talvehtineesta munasta kuoriutuu keväällä toukka, josta kehittyy siivetön, tavallista isompi naaras, kantaemo. Kantaemon jälkeläiset ovat siivettömiä neitseellisesti lisääntyviä naaraita, joita kutsutaan neitsyiksi. Neitsyet synnyttävät edelleen useita perättäisiä neitsytsukupolvia, joita voidaan kutsua myös kesänaaraiksi. Kirvapopulaatiot saavuttavat huippurunsautensa kesäkuun lopulla. Viimeiset kesänaaraista, eli aviolliset emot, synnyttävät kahdenlaisia jälkeläisiä: koiraita ja naaraita. Nämä ovat aviollisia kirvoja. Ne eivät voi enää lisääntyä neitseellisesti. Pariutumisen jälkeen aviolliset naaraat munivat yhden tai korkeintaan muutamia talvimunia, joista seuraavana keväänä kehittyvät kantaemot.

Tuhot

Oksakirvat tekevät tuhojaan pääasiassa männyn ja kuusen taimissa sekä taimitarhoilla että metsässä. Taimet, joihin kirvat iskeytyvät, sijaitsevat usein muurahaiskekojen lähellä. Muurahaiset hoitavat kirvoja ja käyttävät niiden erittämää mesikastetta ravinnokseen. Kirvoja tavataan myös varttuneemmista puista. Näille kirvat eivät kuitenkaan pysty aiheuttamaan vahinkoa.

Kirvojen esiintyminen vuosittain samoissa taimissa voi johtaa voimakkaisiin kirvaesiintymiin.

Kirvat käyttävät ravintonaan isäntäkasvin johtojänteiden siiviläputkistossa kulkevia yhteyttämistuotteita. Kirvat aiheuttavat kasvuhäiriöitä päätesilmuissa ja neulasissa. Taimien kasvu voi vähentyä jopa 70 %. On myös mahdollista, että kirvojen syljeneritys vaikuttaa taimiin niiden kasvua vähentävästi. Kirvat saattavat lisäksi toimia virustautien siirtäjinä taimiin.

Torjunta

Kirvat ovat aiheuttaneet kasvuhäiriöitä taimille taimitarhoilla ja taimikoissa etenkin Keski-Suomessa. Ne saattavat muodostua ongelmaksi taimitarhoilla silloin, kun useana vuotena jatkuvaa kirvojen lisääntymistä ei kontrolloida.

Metsässä kirvojen torjuntaan ei ole tarvetta. Taimitarhoilla kirvoja voidaan torjua tarpeen vaatiessa kirvojen torjuntaan hyväksytyllä torjunta-aineella.