Koivunmantokuoriainen Scolytus ratzeburgi
Koivunmantokuoriainen
Mantokuoriaiset poikkeavat muista kaarnakuoriaisista viistotun peränsä takia.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, heinäkuu 2017)
Toukat ovat samanlaisia kuin muidenkin kaarnakuoriaisten. vaaleita, jalattomia ja ruskeapäisiä.
Kuva: Antti Pouttu (Helsinki, syyskuu 2008)
Koivunmantokuoriainen
Selkeäkuvioidet syömäkuviot paljastuvat kuoren alta.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, huhtikuu 2015)
Koivunmantokuoriainen
Syömäkuviossa on selkeä, yksittäinen pystysuuntainen emokäytävä, jonka reunalta toukkakäytävät lähtevät säteittäin poispäin. Emokäytävän kohdalla on tuuletusreikiä.
Kuva: Antti Pouttu (Anttola, kesäkuu 2007)
Kuvaus
Koivunmantokuoriainen on kiiltävä, kulmikas, noin puolen senttimetrin mittainen kaarnakuoriainen. Laji iskeytyy koivun kuoren alle lisääntymään, useimmiten latvaosiin. Koivu alkaa kuivua latvasta alkaen, ja puun elinvoimaisuudesta riippuu, selviytyykö se hyökkäyksestä. Taloudellisesti merkittävää haittaa laji aiheuttaa etenkin piha- ja puistopuille. Koivunmantokuoriainen tappaa terveitä ja ennalta jo lievästi heikentyneitä puita. Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Sitä on tavattu Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle saakka. Suomen itäpuolella lajia on tavattu Kuolan niemimaalle asti.
Lisääntyminen ja leviäminen
Parveilu tapahtuu kesäkuun lopulla – heinäkuussa. Naaraat iskeytyvät koivujen latvaosiin tai koivupuutavaraan kaivertaen n. 10 cm pituisen emokäytävän, jonka reunoille ne laskevat munansa.
Toukat kuoriutuvat loppukesällä ja alkavat syödä jokainen omaa emokäytävästä erkanevaa toukkakäytäväänsä. Koivunmantokuoriainen talvehtii toukka-asteella.
Aikuiset kuoriutuvat koteloista jälleen kesäkuun lopulla – heinäkuussa, jonka jälkeen ne saavuttavat sukukypsyytensä nopeasti muutamassa päivässä. Lajin sukupolviaika on yksivuotinen.
Tuhot
Koivunmantokuoriainen iskeytyy varttuneiden useimmiten heikentyneiden raudus- ja hieskoivujen latvaosiin. Kuoriainen suosii erityisesti pihojen, puistojen ja koivukujanteiden koivuja. Laji elää myös tuoreessa koivupuutavarassa.
Koivunmantokuoriaisten asuttamasta koivupuutavarasta tai halkopinoista kuoriaiset levittäytyvät lähistöllä eläviin koivuihin. Koivunmantokuoriaisen vioitus alkaa koivun latvaosista, josta uudet kuoriaissukupolvet etenevät vuosi vuoden jälkeen alaspäin. Elinvoimaltaan heikkokuntoiset koivut saattavat kuolla jo ensimmäisenä vuonna, mutta hyväkuntoiset koivut tavallisesti kestävät hyökkäykset.
Emo- ja toukkakäytävät estävät koivun nilan nestevirtauksia aiheuttaen koivun kuivumista latvasta lähtien. Käytävien ulottuessa puun ympäri vioituksen yläpuolinen osa kuolee.
Koivunmantokuoriainen tappaa yksittäisiä puita. Taloudellisesti ja esteettisesti merkityksellinen se on puisto- ja pihakoivujen vioittajana.
Torjunta
Koivunmantokuoriaisten vioittamia koivuja tulee tarkkailla. Jos koivu kuivuu näyttää menehtyvän nopeasti, se tulee poistaa viimeistään huhti-toukokuussa, etteivät kuoriaiset leviä lähipuihin. Osa elinvoimaisista koivuista pystyy torjumaan mantokuoriaisten hyökkäyksen.
Koivunmantokuoriaistuhoja voi ehkäistä huolehtimalla koivujen elinvoimaisuudesta sekä välttämällä ylivuotisen koivupuutavaran makuuttamista näiden lähellä. Myös tuulen kaatamat koivut kannattaa kerätä talteen ennen seuraavaa kesää.
Samankaltaiset tuhot
Lehtitikaskuoriainen on toinen Suomessa tavattava koivuilla elävä kaarnakuoriaislaji, mutta se on huomattavasti pienempi (3.2-3.5mm) ja väritykseltään selvästi kelta-mustajuovainen. Toisin kuin koivunmantokuoriaisella, sen syöntikuviot sijaitsevat kokonaan mantopuun sisällä.