KoivunruosteMelampsoridium betulinum

Kuvaus

Koivunruostetta tavataan pienissä taimissa sekä metsässä että taimitarhalla, mutta ruoste vaivaa myös varttuneempia koivikoita. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät koivulla ja helmi-itiöpesäkkeet lehtikuusen neulasilla. Lehtikuusi on koivunruosteen väli-isäntäkasvi, mutta isäntäkasvin vaihto ei ole kuitenkaan ruosteelle välttämätöntä. On epäselvää, kuinka paljon sitä tapahtuu Suomessa. Koivunruoste säilyy talven yli koivun silmusuomuissa ja pienissä sirkkataimissa.

Sienestä esiintyy erilaisia rotuja, jotka poikkeavat toisistaan taudinaiheuttamiskyvyn suhteen siten, että eroja on sekä koivulajien välillä että saman koivulajin sisällä. Koivunruostetta on koko maassa. Se saattaa tarttua myös lepälle. Nykyisin lepillä yleisenä esiintyvä ruoste on kuitenkin koivunruosteelle lähisukuista aasialaisperäistä lajia M. hiratsukanumia, joka ei tartu koivuun.

Lisääntyminen ja leviäminen

Maassa talvehtineissa koivunlehdissä talvi-itiöt itävät ja tuottavat kantaitiöitä varhain keväällä samoihin aikoihin kuin lehtikuusen neulaset työntyvät esiin silmuista. Ilmavirtausten mukana kulkeutuvat kantaitiöt tartuttavat lehtikuusen neulasia, joiden pinnalle kehittyy pieniä pussimaisia helmi-itiöpesäkkeitä. Lehtikuusesta leviävät helmi-itiöt tartuttavat uudelleen koivunlehtiä myöhemmin alkukesästä. Koivunruosteen tartunta voi alkukesästä tapahtua myös kesäitiöiden välityksellä koivujen silmuista ja talvehtineista sirkkataimista. Riippumatta tartunnan lähteestä tapahtuu se ensimmäiseksi koivuntaimien ja -vesojen alimmille lehdille, koska ruosteitiöiden itämiselle välttämätön pintakosteus pysyy niissä pisimpään. Infektio tulee näkyväksi oranssinkeltaisten kesäitiöpesäkkeiden ilmestyttyä koivunlehtien alapinnalle kesäkuun loppupuolella tai heinäkuun alussa. Sen jälkeen ruoste leviää kesäitiöiden välityksellä lehvästössä ylöspäin ja myös viereisiin taimiin tai puihin. Sateisina ja viileinä kesinä ruoste lisääntyy nopeasti kellastuttaen koko taimen tai puun. Talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät koivunlehtien alapinnalle syksyllä. Ne erottuvat vielä vihreillä tai jo kellastuneilla lehdillä oranssinruskeina pieninä täplinä.

Tuhot

Koivun lehtien yläpinnalle ilmestyy kulmikkaita keltaisia laikkuja kesä-heinäkuun vaihteessa, myöhemmin lehti kellastuu kokonaan. Kellastuneiden lehtien alapinta on oranssinkeltaisen itiöpölyn peittämä, minkä seurauksena voimakkaasti infektoituneet isommat koivut saavat loppukesästä kellanruskehtavan yleisvärin, mikä erottaa ne kuivuuden, lehtilaikkusienten tai talveentumisen takia kellastuneista puista.

Koivunruostetta esiintyy sekä taimitarhoilla kasvatettavissa koivuntaimissa että luonnontaimissa ja isoissa puissa. Tautia on usein samoilla paikoilla perättäisinä vuosina, koska sieni jää talvehtimaan ruosteen tartuttamien koivujen silmuihin tai pienien sirkkataimien ruosteisiin lehtiin. On mahdollista, että etenkin taimitarhoilla koivunruoste voi levitä pudonneista lehdistä, ellei niitä hävitetä.

Pahoina ruostekesinä ruoste kellastuttaa koivut jo heinäkuun lopussa aiheuttaen ennenaikaisen lehtien varisemisen. Etenkin ruosteen vaivaamien taimien versot eivät puudu kunnolla, mikä lisää versojen alttiutta pakkaskuivumiselle. Lisäksi keväällä lehdet puhkeavat ruosteen sairastuttamien koivujen silmuista terveitä taimia heikommin.

Taimitarhoilla ruoste aiheuttaa haittaa taimien kasvatukselle. Ruosteen saastuttamat taimet eivät ole metsänviljelykelpoisia, sillä niiden kasvu on selvästi terveitä heikompaa. Metsissä koivikoiden kasvutappioita ei ole mitattu, mutta ennenaikainen lehtien putoaminen ja pakkasvauriot verottavat puiden kasvua.

Sateinen ja viileä kesä lisää taudin leviämismahdollisuuksia etenkin tiheissä kasvustoissa, missä kosteus viipyy pitkään. Tiedot koivunruosteriskin lisääntymisestä lehtikuusten lähistöllä ovat toistaiseksi puutteelliset.

Torjunta

Taimitarhoissa koivunruoste voidaan torjua infektion alkuvaiheessa kemiallisesti. Sen sijaan keinot torjua ruostetta metsässä kasvavista taimista tai puista puuttuvat.

Samankaltaiset tuhot

Pyrenopeziza betulicola. Lepällä M. hiratsukanum