Kuplamörsky Rhizina undulata
Kuvaus
Kuplamörsky on kotelosieniin kuuluva juuristopatogeeni. Sen ruskeita – tummanruskeita poimuttuneita itiöemiä löytää syksyisin palaneilta metsämailta. Suomessa ja Ruotsissa kuplamörskytuhot ovat rajoittuneet männyntaimikoihin. Kuplamörskyä esiintyy koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Kuplamörskyn metsämaassa olevat itiöt tarvitsevat itääkseen lämpötilan kohoamisen vähintään 38-45 asteeseen Celsiusta. Sienirihmat tarvitsevat lisäksi kasvaakseen tuoretta kuollutta juuriainesta. Myös metsämaan pH:n on oltava sienen kasvulle riittävän alhainen. Maan pH 4-6 on sienen kasvulle sopiva.
Kuolleista juurista sienen rihmat leviävät elävien puiden juuriin. Sieni alkaa lahottaa juuria. Kestää vuodesta kahteen ennen kuin ensimmäiset merkit tartunnasta alkavat näkyä elävissä puissa.
Kuplamörskyn itiöemät kehittyvät heinä-lokakuussa. Runsaimmin niitä esiintyy männyn kantojen ympärillä.
Tuhot
Kuplamörsky tuhoaa kulotetuille metsäaloille istutettuja männyntaimia. Joskus kuplamörsky tappaa myös vanhempaa puustoa. Lisäksi sienen on havaittu tappavan myös kuusia ja lehtikuusia.
Sienen itiöemien määrä vähenee kuloaloilla ratkaisevasti, kun kulosta on kulunut 3-5 vuotta. Tämän aiheuttaa se, että kuolleiden puiden juuristojen ohutjuuret ovat tähän mennessä hajonneet jo niin paljon, että sienen kyky tuottaa itiöemiä heikkenee.
Kuplamörskyn sienirihmasto siirtyy kuolleiden puiden juurista ja ympäröivästä metsämaasta elävien puiden juuriin alkaen lahottaa niitä. Pienemmät taimet kuolevat pian. Jos kuplamörsky iskeytyy riukuasteella olevien puiden juuristoon, ohutjuuret kuolevat pian ja vahvemmat juuret peittyvät kellanvalkeaan sienirihmastoon, joka muodostaa kerroksen juurien pinnalle. Rihmasto tunkeutuu juurien sisälle ja aiheuttaa halkeamia juurten kuoreen. Myöhemmässä vaiheessa neulaskatoa saattaa ilmetä puiden latvuksessa kesken kasvukauden.
Torjunta
Kulotuksen väheneminen aiemmista vuosikymmenistä on vähentänyt kuplamörskyn merkitystä taudinaiheuttajana. Tällä hetkellä kuplamörskyn metsätaloudellinen merkitys on lähes olematon.
Tuhoriski vähenee 3-5 vuodessa kulon jälkeen kuolleiden puiden hienojuurien lahotessa. Sienen itiöiden itäminen vaatii sienen tai ympäröivän maan lämpökäsittelyn ja tuoretta, kuollutta juuristoa ravinnoksi. Vasta tämän jälkeen sieni pystyy leviämään läheisiin puihin.
Pahimmat kuplamörskytuhot vältetään, kun metsänviljely tehdään vasta muutaman vuoden kuluttua kulotuksesta. Kulotusaloille on viisainta istuttaa havupuita vasta, kun itiöemiä ei havaita kulotusta seuraavina syksyinä. Havupuiden istutusta suositeltavampaa on havupuiden kylvö tai lehtipuiden istutus.
Englannissa on kaivettu ojia kuloalueiden reunoille, jottei kuplamörsky pääse leviämään ympäröivien metsien terveisiin puihin. Tätä menetelmää uskotaan olevan mahdollista käyttää sienen leviämisen estämiseen myös kuloalueiden sisällä.