Kuusenjuovakariste Lirula macrospora

Kuvaus

Kuusenjuovakariste on kaksivuotinen kuusen neulasilla esiintyvä karistetauti. Sen pitkät palkomaiset, joskus jopa neulasen pituiset, itiöemät kehittyvät kuusen neulasille kahden vuoden kuluttua tartunnasta. Kuusenjuovakariste on kuusella yleisempi kuin kuusenkariste. Sieni tarttuu terveisiin puihin ja suosii varjoisissa paikoissa olevia kuusen alikasvoksia. Isojen puiden latvoissa ja avoimella paikalla kasvavissa taimissa karistetta ei juuri näe. Taimikoissa on havaittavissa selviä puuyksilöiden välisiä eroja karisteisuudessa. Kuusenjuovakaristetta esiintyy koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Sieni tarttuu kuusen nuorimpiin neulasiin alkukesällä. Sairastuneet neulaset säilyvät oireettomina seuraavaan alkukesään, jolloin ne muuttuvat punaruskeiksi tai tiilenruskeiksi. Syyskesällä neulaset alkavat ruskettua, ja niiden tyvelle syntyy tunnusomainen poikkijuova. Myöhemmin syksyllä tai viimeistään alkutalvella neulasista on havaittavissa pitkittäisiä juovamaisia itiöemiä. Itiöt vapautuvat näistä itiöemistä, eli hysteroteekioista, seuraavan alkukesän aikana, uusien neulasten syntyessä.

Tuhot

Tauti aiheuttaa neulasten varisemisen ennenaikaisesti. Sitä voi esiintyä kaiken ikäisissä kuusissa, mutta enimmäkseen sitä on 10-40-vuotiaissa yksilöissä. Yleisimpiä taudin olinpaikkoja ovat varjoisat kuusialikasvokset.

Kaksivuotinen kehityskierto voi aiheuttaa kahden vuoden jaksollisuuden karisteen esiintymisessä.

Torjunta

Juovakariste on yleisin kuusen karistetaudeista. Ankaraa juovakaristeen aiheuttamaa tartuntaa on kuitenkin vain yksittäisissä nuorissa kuusissa. Karistetta on kuitenkin yleensä niin vähän, ettei se vaikuta metsikön kasvuun.

Kuusenjuovakariste leviää tehokkaimmin nuorissa varjoisissa alikasvoskuusikoissa. Se aiheuttaa kasvutappioita, mutta harvemmin puiden kuolemista. Sienen torjuntaan ei yleensä ole ollut tarvetta.

Samankaltaiset tuhot

• Kuusenneulasruoste
• Versosurma
• Ahava (kevätkuivuus)
• Rhizospaera kalkhoffii