Kuusenkaristesieni Lophodermium piceae

Kuvaus

Kuusenkariste esiintyy yleisenä tiheissä taimikoissa, etenkin verhopuuston alla sekä riukuasteen kuusikoissa. Se kehittyy neulasille, jotka kärsivät valonpuutteesta tai jotka ovat vaurioituneet jollakin tavoin, esim. hallan vuoksi. Kuusenkariste on endofyytti, eli sieni, joka pystyy elämään pitkiä aikoja kasvisolukossa aiheuttamatta vahinkoa. Lajia tavataan koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Kuusenkaristeen koteloitiöt leviävät loppukesän ja syksyn aikana kuusen samana kesänä kehittyneisiin neulasiin.

Sieni elää latenttina, eli aiheuttamatta oireita, neulasessa useita vuosia. Neulasten ikäännyttyä 6-8-vuotiaiksi tai jonkin ulkoisen tekijän heikennettyä neulasia pikkukuromapesäkkeet alkavat kehittyä neulasen pinnan alla syksyn – kevään aikana samoihin aikoihin koteloitiöpesäkkeiden kanssa. Samaan aikaan neulasiin kehittyy mustia poikkivöitä.

Elliptiset veneenmuotoiset koteloitiöpesäkkeet, hysteroteekiot, kypsyvät kuusen neulasilla vasta neulasten pudottua maahan. Pesäkkeiden saatua tarpeeksi kosteutta koteloitiöpesäkkeet avautuvat vapauttaen itiöt.

Tuhot

Kuusenkaristetta tavataan kaikenikäisillä kuusilla aivan nuorimpia taimia lukuunottamatta. Sieni voi olla ehdollinen loinen jo ennen riukuastetta kuusen taimikoissa. Runsaana sitä voi esiintyä tiheissä alikasvostaimikoissa koivuverhopuuston alla, ilmeisesti epidemialle suotuisan sääjakson jälkeen.

Kuusenkariste on endofyytti, eikä aiheuta varsinaisia tuhoja, mutta voi ruskettaa neulasia.Sieni voi elää latenttina neulasissa useita vuosia aiheuttamatta vahinkoa. Sen itiöemät kehittyvät vasta vanhoille tai heikentyneille neulasille.

Torjunta

Kuusenkariste on mainittu tässä siksi, että sen itiöemät ovat niitä, joita on yleisesti havaittavissa vanhoilla kuusenneulasilla ja jotka on hyvä osata tunnistaa. Kuusenkariste ei ole taloudellisia menetyksiä aiheuttava tuhonaiheuttaja.

Torjuntaan ei ole tarvetta.

Samankaltaiset tuhot