Kuvaus

Kuusensuopursuruoste on yleisin neulasruosteen aiheuttaja kuusella Suomessa. Sen pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet kehittyvät uusilla kuusen neulasilla, ja kesä-, talvi- ja kantaitiöasteet suopursulla. Runsas epidemia aiheuttaa kuusikoiden värjäytymisen oranssinkeltaisiksi. Epidemiat ovat satunnaisia, mutta laaja-alaisia ja huomiota herättäviä. Epidemioiden esiintymisen satunnaisuus johtuu lähinnä neulasten tartunnalle alttiin ajan lyhyydestä. Joskus ruostesieniepidemiat saattavat jatkua useita vuosia peräkkäin. Kantaitiöiden muodostuminen väli-isäntien lehdillä ja tartunta kasvaviin neulasiin voi tapahtua vain sateisella säällä. Sieni leviää vähäisessä määrin myös nuoriin kuusen käpyihin (emikukkiin), joissa sen vaikutus siementen kehitykseen ja kuusen siemensatoon on vähäinen.

Kuusensuopursuruostetta on eniten Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa, missä suopursua kasvaa runsaasti myös kangasmailla.

Lisääntyminen

Sieni tarttuu uusien kuusenneulasten ja emikukkien kasvaessa touko-kesäkuussa. Neulasiin ja käpysuomujen pinnalle kehittyvät ensin pikkukuromapesäkkeet. Helmi-itiöpesäkkeet muodostuvat neulasiin ja käpysuomuihin kesä-elokuussa. Valkean-oranssinvärisen itiöpölyn alkaessa vapautua pesäkkeistä neulaset ovat jo täysin kellastuneet. Kun itiötuotanto loppuu elokuussa, sairaat neulaset varisevat pois. Kävyissä helmi-itiöiden levintä jatkuu loppukesälle.

Sieni siirtyy helmi-itiöiden avulla suopursuun, jossa tartunta keskittyy lehtiin ja uusiin versoihin. Se talvehtii suopursussa rihmastona ja muodostaa seuraavana keväänä kesäitiöpesäkkeitä. Tämän jälkeen se tuottaa talvi-itiöpesäkkeitä, joissa muodostuvat kantaitiöt levittävät sienen jälleen kuuseen. Suopursulla sieni on ilmeisesti monivuotinen, joten se ei ole täysin riippuvainen kuusella vuosittain tapahtuvasta isäntäkasvin vaihdosta.

Tuhot

Taimikkovaiheen kuuset saavat yleisimmin tartunnan koko latvukseen. Varttuneista kuusista tauti tartuttaa usein vain latvuksen alaosan.

Kuusensuopursuruosteen aiheuttamat epidemiat ovat satunnaisia. Tämä johtuu ennen kaikkea neulasten tartunnalle alttiin ajan lyhyydestä. Epidemioiden välivuosina ruostetta esiintyy vain joissakin pienissä kuusissa suopursua kasvavien soiden laitamilla.

Kuusensuopursuruosteen aiheuttamat tuhot keskittyvät kuluvan kesän kasvaimissa olevaan uusimpaan neulasvuosikertaan. Ruoste ei tapa kasvaimia, mutta heikentää niitä niin, että sekundääriset sienet voivat iskeytyä niihin. Kuusen kävyissä sienellä ei ole vaikutusta siementen kehitykseen, sillä sieni ei leviä käpysuomujen pinnasta kävyssä laajalti. Usein vain yksittäiset käpysuomut saavat tartunnan, joten siitä ja hyvien käpysatojen harvalukuisuudesta johtuen sienen vaikutus käpysatoon on vähäinen.

Torjunta

Merkittäviä kasvutappioita syntyy, jos suopursuruoste vaivaa kuusikkoa peräkkäisinä kesinä. Yhtenä kesänä esiintyvän ankaran epidemian vaikutukset jäävät vähäisiksi. Sienen vaikutus kuusen siemensatoon on vähäinen.
Sateinen sää uuden neulasvuosikerran kehittymisen aikaan kesäkuussa lisää tuhoriskiä.
Torjuntatoimiin ei yleensä ole tarvetta.

Samankaltaiset tuhot

Kuusenneulasruoste ja kuusentalvikkiruoste (käpysuomujen pinnalla)