Latvapikikärsäkäs Pissodes piniphilus

Kuvaus

Latvapikikärsäkäs on tumma pitkäkärsäinen kuoriainen, jonka peitinsiivissä on yksi valkea raita. Latvapikikärsäkäs lisääntyy ohuen kaarnan alla varttuneissa männyissä, joiden lisäksi niiden ravinnonsyönti kohdistuu männyntaimiin. Latvapikikärsäkäs on merkittävä heikentyneiden mäntyjen latvojen kuivattaja, jota tavataan usein yhdessä tervasroson kanssa. Lajia on koko maassa aina Pohjois-Lappia myöten.

Lisääntyminen ja leviäminen

Latvapikikärsäkkäät aloittavat ravintosyöntinsä heti keväällä. Niiden muninta jatkuu koko kesän keskittyen kuitenkin keskikesään. Kärsäkkäät kaivertavat riukuasteisten ja sitä vanhempien mäntyjen latvaosiin ohuen kaarnan alle suppilomaisia reikiä, joihin ne laskevat munansa.

Munintasuppilon pohjalla olevista munista kuoriutuvat valkeat ruskeapäiset toukat alkavat jokainen kaivertaa omaa mutkikasta käytäväänsä. Munakuopasta lähtee tavallisesti 2-4 käytävää, kun taas tyvipikikärsäkkäällä niitä saattaa olla jopa kaksikymmentä. Toukkakäytävät levenevät sitä mukaa kuin toukka kasvaa. Täysikasvuiset toukat rakentavat itselleen puunsiruista puolittain mantopuuhun painuneen soikean kotelokehdon, johon ne koteloituvat. Kotelokehto on rakennettu hienommista puunsiruista kuin tyvipikikärsäkkäällä.

Latvapikikärsäkkään sukupolviaika on yhdestä kahteen vuotta. Se talvehtii joko toukkana lisääntymismateriaalissa tai koteloituu ja aikuistuu seuraavana keväänä aloittaen ravintosyöntinsä ja myöhemmin muninnan.

Tuhot

Latvapikikärsäkäs kuivattaa mäntyjen latvoja riukuasteen männiköistä aina varttuneisiin metsiköihin asti. Lisäksi laji kuivattaa muiden pikikärsäkäslajien kanssa pieniä männyntaimia pikikärsäkkäiden asuttamien puutavarapinojen tai muun lisääntymismateriaalin lähellä. Lajia tavataan yhdessä tervasroson kanssa samoista puista.

Pikikärsäkkäiden iskeytyminen lisääntymään männyn latvaan kuivattaa sen. Tuho voi edetä latvasta vuosi vuodelta alaspäin. Pikikärsäkkäiden lisäksi myös muita männyn kaarnakuoriaislajeja saattaa iskeytyä heikentyneeseen puuhun. Pikikärsäkkäät voivat levittäytyä käytävistään kuorellisesta mäntypuutavarasta läheisiin lähistön männyntaimiin ravintosyöntiin.

Toukkien ravintosyönti heikentää nilan nestevirtauksia saaden lopulta aikaan syömäkuvioiden yläpuolisen puun osan kuivumisen. Puu yrittää puolustautua erittämällä runsaasti pihkaa, jonka voi havaita helmeilevinä pisaroina puun rungolla. Puusta voi kuivua vain latva tai se voi kuolla kokonaan.

Pikikärsäkkäiden syönti taimien latvakasvaimissa ja oksissa on havaittavissa pienistä neulanpistomaisista pihkaa valuvista rei’istä kuorella. Reikien kohdalta kuoren alta paljastuu ruskeita laikkuja, joista kaikki nila on syöty. Taimet voivat kuolla pikikärsäkkäiden ravintosyöntiin.

Latvapikikärsäkkään on arvioitu olevan yksi heikentyneiden varttuneiden mäntyjen vaarallisimmista kuivattajista.

Torjunta

Heikentyneet ja tervasrosoiset männyt, tuulenkaadot, lumituhopuut, hakkuussa korjaamatta jääneet rangat sekä yli kesän metsässä varastoitava kuorellinen mäntypuutavara lisäävät pikikärsäkkäiden leviämisriskiä lähistön varttuneisiin mäntyihin ja männyntaimiin.

Männiköt tulee säilyttää hyvässä kasvukunnossa suorittamalla harvennukset ajallaan ja huolehtimalla latvapikikärsäkkäälle kelvollisen lisääntymismateriaalin korjuusta ja poiskuljetuksesta.

Samankaltaiset tuhot

Kaikkien pikikärsäkkäiden syömäjäljet ovat samantapaisia pieniä pihkaa vuotavia pisteitä kuin latvapikikärsäkkäänkin. Latvapikikärsäkkään syönti kohdistuu kuitenkin lähinnä varttuneempien mäntyjen latvuksiin.