Kuvaus

Lehtikärsäkkäät ovat n. 5 mm pitkiä kovakuoriaisia. Niiden väri voi vaihdella välkehtivän vihreästä ruskehtavaan ja metallinhohtoisen mustaan. Aikuiset yksilöt nakertavat lehtipuiden lehtiä. Ne jättävät kuitenkin lehtisuonet ehjiksi. Lehtikärsäkkäiden toukat elävät maassa syöden ruoho- ja heinäkasvien juuria. Runsaslukuisina esiintyessään lehtikärsäkkäät aiheuttavat tuhoja koivuntaimikoissa. Lehtikärsäkkäitä on koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Kärsäkkäät ovat liikkeellä jo keväällä koivunlehtien ollessa vielä keskenkasvuisia. Lehtien syöntiaika kestää 3-4 viikkoa. Lehtikärsäkäsnaaras laskee munansa siten, että se ensin kaivertaa leuoillaan reiän kasvisolukkoon ja työntää sitten reiän pohjalle munan tai useampia.

Kuoriuduttuaan munista lehtikärsäkkäiden toukat elävät maassa syöden ruoho- ja heinäkasvien juuria. Kotelovaiheessa lehtikärsäkkäiden kärsämuodostuma näkyy jo selvänä.

Kärsäkkäiden kehitys kestää tavallisimmin yhden vuoden. On olemassa kuitenkin eräitä lajeja, joiden sukupolviaika on 2- tai 3-vuotinen. Monien lajien on havaittu elävän aikuisina verraten kauan.

Tuhot

Lehtikärsäkkäät aiheuttavat tuhoja pääasiassa nuorissa koivuntaimikoissa, jotka on istutettu hiekka- tai moreenimaille.

Lehtikärsäkkäät nakertelevat lehtiin epäsäännöllisiä reikiä ja runsaina esiintyessään syövät lehdet lähes kauttaaltaan. Kärsäkkäät eivät kuitenkaan yleensä koskaan katkaise lehtisuonia tai vioita silmuja.

Lehtikärsäkkäiden joukkoesiintymän sattuessa vastaistutetussa koivuntaimikossa voivat paljaaksi syödyt taimet kuolla. Syönti etenee nopeasti ja voi olla ohi jopa kahden viikon kuluessa suotuisan sääjakson vallitessa. Isommat taimet ehtivät kuitenkin vielä keskikesällä kasvattaa uudet lehdet ja kestävät näin alkukesän lehtien menetyksen.

Torjunta

Varsinaiset tuhoja lehtikärsäkkäät saavat aikaan esiintyessään runsain joukoin samana kesänä istutetussa koivuntaimikoissa syöden taimet täysin lehdettömiksi.

Tuhoriski on suurin taimikoissa, jotka on perustettu hiekka- ja moreenimaille, koska näillä paikoilla kasvaa runsaasti juolavehnää, joka on tärkeä toukkien ravintokasvi. Tuhoja edeltää yleensä lämmin ja aurinkoinen kesä, jolloin maassa elävien lehtikärsäkkään toukkien kuolleisuus on vähäinen. Koivua kasvattavilla taimitarhoilla kärsäkkäiden tuhoriski nousee, jos lähistöllä on runsaasti esim. pakettipeltoja tai ruohoa ja heinää kasvavia joutomaita.

Metsitysalan heinän- ja juolavehnäntorjunnalla pystytään ennaltaehkäisemään tuhoja. Lehtipuuntaimissa esiintyvät kärsäkkäät voidaan hävittää kemiallisesti kovakuoriaisten torjuntaan hyväksytyllä aineella. Mikäli kärsäkkäitä siirtyy myöhemmin taimille muualta, käsittely tulee uudistaa.

Samankaltaiset tuhot

Suomessa on tavattu kahdeksan eri lehtikärsäkäslajia. Niiden syöntijäljen voi sekoittaa useiden muiden kärsäkäs-, perhos-, pistiäis- ja lehtikuoriaistoukkien syöntijälkeen.