Männynharmaakariste Lophodermella sulcigena
Männynharmaakariste
Harmaakaristeen itiöemiä. Neulasen tyvi säilyy harmaakaristeen infektoinnin jälkeen vihreänä.
Kuva: Antti Pouttu (Kittilä, elokuu 2004)
Männynharmaakariste
Tartunnan saaneet neulaset putoavat vasta seuraavan vuoden syksyllä.
Kuva: Antti Pouttu (talvi 2004)
Kuvaus
Männynharmaakaristeen aiheuttaa kehityskierroltaan yksivuotinen kotelosieni, joka muuttaa männyn neulaset heinäkuun lopulla ruosteenpunaisiksi. Tämän jälkeen neulaset alkavat harmaantua syksyn kuluessa. Sairaissa neulasissa on tyypillisiä mustia leveitä pihkaisia poikkivöitä, ja seuraavana keväänä palkomaisia itiöemiä.
Männynharmaakaristetta on yleisesti männyntaimikoissa ja nuorissa männiköissä. Kuivilla kankailla ja luonnontaimikoissa kariste ei yleensä aiheuta merkittävää tuhoa, koska infektio rajoittuu vain muutamiin puuyksilöihin. Rehevillä paikoilla kasvavissa viljelytaimikoissa, entisillä peltomailla ja lannoitusmetsiköissä se sen sijaan on haitallisempi. Männynharmaakaristetta on koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Männynharmaakariste tartuttaa nuoria männyn neulasia niiden pituuskasvun aikana kesä-heinäkuussa. Tartunta tapahtuu neulasten kantaosaan juuri muodostuneeseen solukkoon. Neulaset pystyvät jatkamaan pituuskasvuaan, mutta tartuntakohdat ovat erotettavissa myöhemmin täysikasvuisissa neulasissa pihkaisen poikkivyön rajaamana alueena.
Seuraavana keväänä tartunnan saaneisiin neulasiin kehittyy sienen palkomaisia itiöemiä, eli hysteroteekioita. Itiöemät kypsyvät ja koteloitiöt vapautuvat samoihin aikoihin kun uusien versojen neulaset työntyvät esiin. Harmaakaristeella tavataan loisena usein Hendersonia acicola-sientä, joka pääasiassa aiheuttaa neulasten harmaantumisen. Tämän sienen infektio haittaa harmaakaristeen itiöemien kehitystä.
Tuhot
Tautia on yleisimmin 10-20-vuotiaissa männiköissä viljavilla tai lannoitetuilla kasvupaikoilla sekä entisillä peltomailla.
Harmaakariste esiintyy yleensä epidemioina, joiden jaksot ovat muutaman vuoden mittaisia. Tuhon etenemisen saattaa pysäyttää Hendersonia acicola-sienen iskeytyminen neulasiin, jolloin harmaakaristeen itiöemien kehitys estyy.
Tauti aiheuttaa neulaskatoa. Ensimmäiset värimuutokset alkavat näkyä männyn neulasissa heinäkuun lopulla. Neulaset muuttuvat aluksi ruosteenpunaisiksi, minkä jälkeen ne harmaantuvat usein jo saman syksyn aikana, mutta viimeistään seuraavaan syksyyn mennessä, jolloin neulaset varisevat.
Yhden vuoden kestänyt harmaakariste-epidemia ei aiheuta merkittäviä kasvutappioita. Useana peräkkäisenä vuonna toistuva karistetartunta heikentää huomattavasti kasvua. Vaikutus näkyy selvimmin säde- ja tätä kautta myös tilavuuskasvussa, ja vasta myöhemmin pituuskasvussa. Kolmivuotinen epidemia, joka kattaa vähintään kaksi kolmasosaa uusimmista neulasista, alentaa tilavuuskasvua 29 % viiden vuoden mittausjaksolla.
Torjunta
Suurin riski harmaakaristeen leviämiselle on rehevissä viljelytaimikoissa, entisillä peltomailla ja lannoitusmetsiköissä. Harmaakariste esiintyy muutaman vuoden mittaisina epidemioina, ja täten siitä ei yleensä muodostu metsikölle pysyvää haittaa.
Taudin välttämiseksi mäntyä ei tule viljellä reheville kasvupaikoille. Tartunnan saaneiden puiden poisto on tehokas, joskin radikaali, toimenpide taimikoissa ja nuorissa männiköissä. Nuorten männiköiden lannoitusta ei suositella kivennäismailla, ja turvemaiden lannoitteiden tulee sisältää tärkeimmät hivenravinteet. Siemenviljelyksiltä tulee poistaa taudille alttiit puut. Taimitarhoilla on mahdollista käyttää tarvittaessa kemiallista torjuntaa.