Männynkääpä Phellinus pini
Männynkääpä
Käävän alapinnalla oleva pillikerros on kanelinruskea. Sienen tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvista haavoista.
Kuva: Antti Pouttu (Yyteri, syyskuu 2015)
Männynkääpä
Käävän itiöemä on varma merkki lahosta.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, maaliskuu 2008)
Kuvaus
Männynkääpä on valkolahottajiin kuuluva sieni, jonka aiheuttama laho on korroosiolahoa. Kääpä on päältä tummanruskea, karkeakarvainen ja mahdollisesti osaksi jäkälien peitossa. Käävän alapinnalla oleva pillikerros on kanelinruskea. Sienen tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvista haavoista. Tällaisia haavoja syntyy esim. runsaslumisina talvina lumenmurtojen seurauksena. Käävän tartunta vaatii männyn sydänpuuhun asti ulottuvan vioituksen. Normaalia kiertoaikaa vanhemmat männiköt ovat erityisen alttiita männynkäävän lahotukselle. Perinnöllisesti vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän laholle kuin ohutoksaiset. Lajia esiintyy koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Männynkäävän tartunta tapahtuu sydänpuuhun ulottuvien vioitusten kautta. Vanhojen oksien repeämät ovat tavallisimpia tartuntateitä, sillä oksan sydänpuu on yhteydessä rungon sydänpuuhun.
Männynkääpä muodostaa monivuotisia itiöemiä. Kantaitiöt leviävät itiöemistä pääosin syksyllä, mutta vähäisemmässä määrin myös varhain keväällä.
Tuhot
Normaalia kiertoaikaa vanhemmat männiköt ovat alttiita männynkäävän lahotukselle. Perinnöllisesti vahvaoksaiset männyt ovat alttiimpia männynkäävän tartunnalle kuin ohutoksaiset.
Sieni aiheuttaa männyn sydänpuussa kellan- tai punaisenruskeaa korroosiolahoa ja lustoittain etenevää rengaslahoa. Männynkääpä ei kykene kasvamaan elävässä mantopuussa.
Männynkääpä on merkittävä puuston lahottaja Pohjois-Suomen yli-ikäisissä männiköissä. Etelässä männynkäävän merkitys on vähäisempi, koska metsät ovat nuorempia. Männynkäävän runsas esiintyminen metsikössä saattaa myös olla indikaattori luontoarvoista, jotka tulisi ottaa huomioon metsän käsittelyä suunniteltaessa.
Männynkääpä on merkittävä vanhan, yli-ikäisen puuston lahottaja. Vahvaoksaiset lumituhoille altistuneet männyt ovat alttiimpia männynkäävän iskeytymiselle.
Torjunta
Männynkäävän tuhot estetään parhaiten välttämällä yli-ikäisten männiköiden kasvatusta. Vioittuneet puut tulisi poistaa metsästä harvennushakkuiden yhteydessä. Vanhoista puistopuista ei saisi karsia eläviä oksia, ja karsinta tulisi muutenkin rajoittaa suhteellisen ohutoksaisiin puihin.