Männynkariste Lophodermium seditiosum

Kuvaus

Männynkariste on kotelosieni, jonka itiöemät kehittyvät maahan karisseissa neulasissa. Itiöt leviävät runsaimmin sateisella säällä syyskesällä. Männynkariste tappaa männyissä kaikenikäisiä neulasia. Sitä esiintyy taimitarhoilla ja taimikoissa. Varjossa kasvavat taimet ovat karisteelle altteimpia. Männynkaristeen esiintymisestä Pohjois-Suomessa ei ole varmistettuja tietoja.

Lisääntyminen ja leviäminen

Männynkaristeen itiöt leviävät maahan varisseista neulasista myöhäiskesän ja syksyn aikana. Myöhemmin syksyllä infektiokohdat erottuvat mäntyjen neulasista pieninä kellanruskeina pisteinä.

Seuraavana keväänä neulaset ovat epäsäännöllisen ruskealaikkuisia. Sairaat neulaset karisevat kevään ja alkukesän aikana. Sienen itiöemät, hysteroteekiot, kehittyvät pudonneille neulasille syyskesään mennessä.

Tuhot

Tautia esiintyy männyllä taimitarhoilla ja taimikoissa. Tauti on yleisin tiheissä taimikoissa ja nuorten männiköiden alaoksistoissa. Vielä 4-5-metriset männyt voivat saada tartunnan koko latvukseen.

Tuhon vakavuuden mahdollisuus pienenee taimien saavuttaessa pituutta. Kymmenennen kasvatusvuoden jälkeen taimien mahdollisuus sairastua pienenee huomattavasti. Jos vähintään kaksi runsassateista epidemiakesää seuraa toisiaan, pienenevät männyntaimien selviämismahdollisuudet.

Tartunnan saaneet neulaset muuttuvat ruskeanpunaisiksi päivälämpötilojen kohotessa huhti-toukokuussa. Värinmuutos saattaa tapahtua muutamien päivien kuluessa. Tuhot keskittyvät usein puiden latvusten alimpiin osiin. Pienillä taimilla koko neulasisto saattaa ruskettua. Neulasten ruskettuminen ei ole kuitenkaan säännöllistä. Samassa kasvaimessa saattaa olla sekä terveitä että sairaita neulasia.

Koska männynkariste voi tappaa kaikenikäisiä neulasia, kasvun heikkeneminen on havaittavissa jo samana kasvukautena. Taimitarhoilla tauti voi tappaa taimia tai männyntainten kasvu voi heikentyä selvästi. Taimitarhoilta myyntiin menevissä taimissa ei saa olla karisteen ruskettamia neulasia. Tartunnan saaneet puut kuolevat harvoin karisteen vuoksi. Taimitarhalla osittain sairastuneet taimet usein kuolevat istutuksen jälkeen. Karisteen vaivaamat puut saattavat kuitenkin saada esim. mesisienitartunnan, johon ne sitten kuolevat.

Torjunta

Tartunnan saaneen taimikon kehitys saattaa vaarantua, jos peräkkäin on vähintään kaksi kosteaa, tartunnalle otollista kesää.

Karisteiset taimet eivät kelpaa metsänviljelyyn. Väljä kasvatusasento vähentää tartuntaa. Karisteen ehkäisemiseksi männyntaimikot tulisi harventaa pian latvuston sulkeutumisen jälkeen. Lannoituksen avulla tautia ei voida torjua käytännön laajuudessa. Seuraavat ravinteiden vaikutukset on kuitenkin otettava huomioon: runsas fosfori ja typpi kasvualustassa lisäävät karistealttiutta, kun puolestaan tasapainoinen mineraaliravinteiden saanti (mm. mangaani ja alumiini) voi auttaa mäntyjä kehittymään karisteenkestävämmiksi. Taimitarhoilla on mahdollista käyttää kemiallista torjuntaa.

Samankaltaiset tuhot

Lophodermium pinastri