Männynneulasruoste Coleosporium tussilaginis
Männynneulasruoste
Männynneulasruosteeksi kutsutaan kollektiivista ryhmää ruostesieniä, joiden pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet kehittyvät männyn neulasilla. Kesä- ja talvi-itiöasteita on tavattu ainakin 20 eri kasvisuvulla, esim. leskenlehdillä, maitikoilla, valvatilla ja kellokukilla.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, kesäkuu 2003)
Männynneulasruoste
Männynneulasille kehittyneitä helmi-itiöpesäkkeitä peittää aluksi valkea kuori, jonka repeydyttyä oranssinkeltainen itiömassa vapautuu.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, kesäkuu 2003)
Männynneulasruoste
Tali-itiöpesäkkeissä muodostuvat kantaitiöt infektoivat jälleen männynneulasia syskyllä.
Kuva: Antti Pouttu (talvi 2003)
Männynneulasruoste
Ruostetta tavataan yleisimmin valoisilla kasvupaikoilla, koska niillä esiintyy runsaasti ruosteen väli-isäntäkasveja.
Kuva: Antti Pouttu (talvi 2003)
Kuvaus
Männynneulasruosteeksi kutsutaan kollektiivista ryhmää ruostesieniä, joiden pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet kehittyvät männyn neulasilla. Neulasruosteen kesä- ja talvi-itiöasteita on tavattu useilla eri väli-isäntäkasveilla, kuten esim. leskenlehdellä, maitikoilla, valvatilla ja eri kellokasveilla. Männynneulasruostetta on runsaimmin taimikoissa, missä on runsaasti ruosteen väli-isäntäkasveja. Ruoste voi tappaa pieniä taimia. Tämä edellyttää kuitenkin, että lähistöllä on runsaasti ruosteelle sopivia väli-isäntäkasveja. Tauti elää yleensä parasiittina nuorten mäntyjen neulasissa. Ruostetta esiintyy koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Männynneulasruosteen kantaitiöt infektoivat samana kesänä kehittyneitä neulasia syksyllä. Seuraavan vuoden alkukesällä ensin pikkukuromapesäkkeet ja sitten helmi-itiöpesäkkeet kehittyvät neulasille.
Männynneulasille kehittyneitä helmi-itiöpesäkkeitä peittää aluksi valkea kuori, jonka repeydyttyä oranssinkeltainen itiömassa vapautuu. Helmi-itiöt kulkeutuvat väli-isäntäkasviin, jossa ruoste monistuu. Ensin muodostuvat kesäitiöpesäkkeet ja tämän jälkeen talvi-itiöpesäkkeet, joista vapautuu syksyllä kantaitiöitä. Kantaitiöt infektoivat jälleen männynneulasia. Männynneulasruoste pystyy myös jatkamaan kasvuaan rihmastona isäntäkasveissaan ja tuottamaan itiöpesäkkeitä vaihtamatta välillä isäntää.
Tuhot
Ruostetta tavataan yleisimmin pellonmetsitysaloilla ja männyntaimikoissa, joilla esiintyy runsaasti ruosteen väli-isäntäkasveja. Ruoste suosii valoisia kasvupaikkoja, sillä väli-isäntäkasvit saastuvat näillä paikoilla runsaimmin.
Ruoste talvehtii rihmastona neulasissa ja on monivuotinen. Koska vuosittain tapahtuu myös uutta tartuntaa, vanhimmissa neulasissa on aina eniten helmi-itiöpesäkkeitä.
Männynneulasruoste ei yleensä tapa neulasia, vaan sen luonne on parasiittinen. Puun kehitykselle ruosteesta ei juuri aiheudu haittaa. Voimakkaan tartunnan seurauksena neulaset voivat kuitenkin kuolla tartuntaa seuraavana kesänä.
Torjunta
Metsitetyillä pelloilla ruoste voi tappaa pieniä taimia. Metsissä ruosteesta ei yleensä ole haittaa.
Männynneulasruoste voi aiheuttaa männyntaimilla huomattavaa tuhoa, jos taimet kasvavat rehevän väli-isäntäkasvuston seassa. Heinän- ja ruohontorjunnasta tulisi huolehtia viljeltäessä mäntyä pellonmetsitysaloilla. Myös taimitarhoilla tulisi huolehtia neulasruosteen väli-isäntäkasvien torjunnasta.