Kuvaus

Männyntalvihome on männyn taimikoita ja taimitarhoja vaivaava sairaus. Sieni tappaa lumen alle jäänyttä neulasistoa. Kokonaan lumen alle jäävät taimet kuolevat, suuremmat taimet yleensä selviävät lumen yläpuolelle jääneen terveen latvuksen turvin. Männyntalvihometta esiintyy koko maassa, eniten sitä on paksun lumipeitteen alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Sitä tavataan myös kuusen taimilla taimitarhoilla, mikäli lähellä on lumikaristeen saastuttamaa männyn taimikkoa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Neulasiin kehittyvät itiöemät tuottavat koteloitiöitä elokuun lopulta aina lumen tuloon saakka. Itiöt leviävät tuulen mukana ja tarttuvat terveisiin neulasiin. Itiöt lähtevät kasvuun kosteissa olosuhteissa, lumen alle jääneissä neulasissa.

Sienen rihmasto kasvaa lumen sisällä ja valtaa terveitä neulasia. Kasvua voi tapahtua taimitarhoilla myös pakkasvarastointiolosuhteissa. Lumen yläpuolelle jääneet neulaset eivät sairastu. Sieni pystyy kasvamaan lumessa noin 30 cm:n säteelle. Kasvua tapahtuu vielä -3 °C:n lämpötilassa. Lumen sulamisen jälkeen sairaat neulaset ruskettuvat ja niihin kehittyy itiöemiä, jotka alkavat syksyllä tuottaa uusia koteloitiöitä.

Tuhot

Tautia tavataan männyn taimikoissa ja taimitarhoilla myös kuusella.

Sairastuneessa metsikössä tautia esiintyy yleensä vuodesta toiseen. Tauti häviää yleensä vasta, kun kaikki lumen alle jäävä neulasisto on kuollut.

Vaikka männyntalvihome tappaa neulasistoa, myös versot kuolevat, mikä koituu pienien taimien tuhoksi. Suuremmat taimet selviävät vioituksesta, mikäli niille jää riittävästi vihreää latvusta jäljelle. Latvuksen alaosan kuoleminen heikentää kasvua jonkin verran.

Torjunta

Tauti vaikeuttaa metsikön uudistamista. Runsaslumisissa, sienelle edullisissa kohteissa voi männyn kasvatus osoittautua mahdottomaksi. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa tauti on yhdessä männynversosurman kanssa merkittävin männyntaimien tuhonaiheuttaja. Tauti on myös yleinen ongelma taimitarhoilla. Tartunnan saaneita taimia ei voi käyttää metsänviljelyssä.

Mitä paksumpi on alueen keskimääräinen lumipeite, sitä suurempi on tautiriski. Eniten talvihometta on Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lumen suojassa elävän sienen kasvua edistää lumipeitteen hidas sulaminen. Jos tautia jo esiintyy taimikossa, niin on lähes varmaa, että se aiheuttaa jatkossakin tuhoja. Sairastuneita taimia ei tule käyttää metsän uudistamisessa, sillä taimet tulevat melko varmasti kuolemaan.

Puulajin valinnalla pystytään ehkäisemään männyntalvihometuhoja. Paikoissa, joissa lunta kasaantuu paksulti ja/tai viipyy pitkään, on syytä harkita jonkin muun puulajin käyttämistä männyn sijasta. Sairastuneen taimikon täydennystä ei kannata tehdä männyllä sillä tartuntariski on suuri.

Hakkuutähteet lisäävät tuhoriskiä. Syksyllä metsikköön jäävät tuoreet männyn havut ovat taudille sopivia lisääntymispaikkoja. Niistä tauti voi seuraavana syksynä levitä taimiin.

Tartunnan saaneet taimet on syytä poistaa taimikonhoidon yhteydessä sillä sairastuneet puut voivat levittää tautia edelleen.

Taimitarhoilla talvihome torjutaan kemiallisin menetelmin. Talvihomeiset männyn taimet poistetaan taimitarhan ympäristöstä.

Samankaltaiset tuhot

Ahava aiheuttaa männyn latvuksen osittaista ruskettumista, mutta vioittuminen kohdistuu lumen yläpuolelle jääneeseen latvuksen osaan.