MännyntyvitervastautiHeterobasidion annosum

Kuvaus

Männyntyvitervastaudin aiheuttaja on männynjuurikääpä. Se lahottaa juuristoa ja aiheuttaa rungon tyven tervastumisen ja usein lopulta myös puun kuolemisen. Tyvitervastautia tavataan yleisesti Saimaan ympäristössä, mutta paikoin muuallakin Etelä- ja Keski-Suomessa sekä kivennäis- että turvemailla.

Lisääntyminen ja leviäminen

Männynjuurikäävällä on kahdenlaisia itiöitä: juurikäävän valtaamiin puihin tai kantoihin kehittyvissä itiöemissä syntyviä kantaitiöitä sekä suvuttomia kuromaitiöitä. Juurikääpien tartunta uusille kasvupaikoille tapahtuu ilmalevintäisten kantaitiöiden avulla. Siten erityisesti sulan maan aikaiset hakkuut, mutta myös puihin tulleet tuoreet kolhut tai myrskytuhot ovat sienen leviämisreittejä. Kannon pinnalle laskeutuneista kantaitiöistä kasvaa rihmastoa, joka etenee juuriin ja edelleen juuriyhteyksien kautta vieressä kasvaviin eläviin puihin.

Juurikäävän kuromaitiöitä kehittyy sienirihmastoissa, jotka kasvavat tuoreilla lahopuupinnoilla esimerkiksi sairastuneiden puiden kannoissa. Kuromaitiöiden merkitystä juurikäävän leviämiselle ei tunneta kovin hyvin. Myös hyönteisten merkitys juurikääpien levittäjänä on heikosti tunnettu, mutta niiden mahdollista roolia ei voi sulkea kokonaan pois, koska juurikäävän itiöitä on havaittu elävistä kaarnakuoriaisista.

Tuhot

Tuhoja esiintyy kaiken ikäisissä männiköissä koko eteläisen Suomen alueella. Pahimmat tuhokohteet ovat Saimaan ympäristössä kivennäismailla, joilla tautia on esiintynyt kauimmin, mutta tyvitervastautia on myös Länsi-Suomessa ja turvemailla.

Juurikääpä leviää uusiin metsiköihin etenkin sulan maan aikaisten hakkuiden yhteydessä. Tartunta tapahtuu yleisimmin kantaitiöiden avulla tuoreiden kantojen pintoihin, joista sienirihmasto leviää juuriyhteyksien kautta pystypuihin. Tauti ilmenee ensin yksittäisinä kuolleina puina tai tuulenkaatoina ja aikaa myöden tyvitervakselle tyypillisinä aukkoina, joissa on kaatuneita, pystyyn kuolleita ja harsuja kasvunsa lopettaneita mäntyjä. Jälkimmäisten latvuksissa on usein myös paljon käpyjä. Tautipesäkkeissä saattaa kuolla myös kuusia, koivuja ja katajia.

Tyvitervastauti alentaa tartunnan saaneiden metsiköiden tuotosta: jo yksittäisten puiden kuoleminen voi olla merkittävä tappio hyvälaatuisissa männiköissä. Juurikääpä ei kuitenkaan pilaa runkopuuta, vaan se pilaantuu muiden tekijöiden – useimmiten hyönteisten – vaikutuksesta puun kuoltua. Jos sairastuneet puut korjataan ajoissa pois, ne ovat vielä käyttökelpoisia.

Kerran kasvupaikalle päästyään männynjuurikääpä muodostaa metsikölle yleensä pysyvän haitan, koska se pystyy elämään kymmeniä vuosia kantojen juuristoissa ja leviämään niistä aina seuraavaan puusukupolveen.

Sieni tappaa juurien ja juurenniskan jälsisolukkoa ja lahottaa juuristoa. Jällen kuoltua nila ei enää uusiudu ja juurien energiansaanti pysähtyy. Toisinaan nilan toiminta voi pysähtyä puun tyvellä ympäri rungon, jolloin koko juuristo jää ilman yhteyttämistuotteita. Juurten lahoamisen seurauksena puun vedenottokyky heikkenee. Veden ja ravinteiden puute aiheuttaa latvuksen toiminnan heikkenemisen, mikä näkyy kasvun hidastumisena ja harsuuntumisena. Vedenoton loppuessa kokonaan puu kuolee.

Lahoamisen seurauksena juurien sitomiskyky heikkenee ja puut kaatuvat helpommin kovassa tuulessa. Puu yrittää estää sienen leviämisen voimakkaalla pihkan erityksellä, mikä näkyy tyvellä puuaineksen tervastumisena. Ilmeisesti näiden puolustusreaktioiden ansioista lahoaminen ei yleensä etene runkoa pitkin ylöspäin, vaan pysähtyy tyypillisesti juurenniskaan.

Torjunta

Tuhoriski on erittäin suuri kasvupaikoilla, joilla on ollut tyvitervastautia edellisessä puusukupolvessa. Tämä johtuu siitä, että juurikääpä voi elää pitkään kantojen juuristoissa ja levitä niistä uusiin puihin. Taudin leviämistä uudelle kasvupaikalle edistävät sulan maan aikaiset hakkuut, joissa syntyy tuoreita kantopintoja ja korjuuvaurioita.

Puulajin vaihto lehtipuuksi on maan ravinteisuuden ja hirvieläinkantojen koon salliessa suositeltavaa, vaikka se ei takaa uudistamisen onnistumista. Tämä johtuu siitä, että männynjuurikääpä lahottaa lähes kaikkien puulajien juuristoja. Kotimaisista puulajeista kestävin on haapa, mutta myös puhdas koivikko kestää hyvin männynjuurikääpää.

Sairaat ja kuolleet puut voidaan poistaa taimikon hoidon yhteydessä, mutta siitä ei ole apua taudin torjunnassa, sillä sieni on juuristossa ja pääsee niistä leviämään terveisiin puihin. Hakkuut olisi turvallisinta ajoittaa talviaikaan, jolloin korjuuvauriota syntyy vähemmän ja sieni on lepotilassa. Mikäli päädytään sulan maan aikaisiin hakkuisiin, edellyttää laki juurikäävän itiöiden avulla tapahtuvaa leviämistä ehkäisevän torjunta-aineen huolellista käyttämistä juurikäävän riskialueella, mikäli metsikkö uudistetaan havupuulle. Torjunta saattaa olla perusteltua myös sen pohjoispuolella etenkin, jos edellinen puusukupolvi on ollut terve ja metsän tuottopotentiaali on korkea.

Juurikäävän torjunta-aineena voidaan käyttää vähintään 30 % urealiuosta tai biologista harmaaorvakkavalmistetta. Ne voidaan levittää kantopintoihin automaattisesti kaadon yhteydessä tai erillisellä ruiskulla heti kaadon jälkeen. Harmaaorvakan teho perustuu siihen, että se pystyy nopeasti valtaamaan kannon itselleen, eikä juurikäävälle jää enää elintilaa. Urea puolestaan käynnistää kannon oman ureaasi-entsyymin toiminnan, minkä seurauksena kannon pinta muuttuu emäksiseksi, mikä ehkäisee juurikäävän kasvua tehokkaasti. Molemmat torjunta-aineet ehkäisevät huolellisesti käytettynä tehokkaasti juurikäävän itiöillä tapahtuvaa leviämistä ja lisäksi biologisen torjunta-aineen on todettu myös hidastavan taudin leviämistä jo sairastuneessa nuoressa männikössä. Lisäksi torjuntamenetelmänä voidaan käyttää kantojen poistamista uudistusalalta.

Tyvitervaksisissa metsissä yleisesti esiintyvät tuulenkaadot tai taudin oireista kärsivät, mutta vielä elävät puut voivat aiheuttaa seurannaistuhoja. Tämä johtuu siitä, että ne ovat alentuneen puolustautumiskykynsä takia sopivia lisääntymispaikkoja ytimennävertäjille. Siten ne kannattaa korjata pois nopeasti vuosikasvaintuhojen ja puun sinistymisen välttämiseksi.

Muuta

Juurikäävät ovat boreaalisten metsien pahimpia tuhonaiheuttajasieniä. Suomessa tavataan kahta lajia, joista kuusenjuurikääpä aiheuttaa kuusentyvilahoa ja männynjuurikääpä männyllä tyvitervastaudin. Myös jälkimmäinen aiheuttaa joskus kuusentyvilahoa, ja saattaa lisäksi lahottaa monia muita puulajeja ja varpukasvien juuria. Lisäksi eteläisemmässä Euroopassa esiintyy pihdanjuurikääpä ja Pohjois-Amerikassa omat kuusenjuurikääpä- ja männynjuurikääpälajinsa. Niistä jälkimmäinen on levinnyt Italiaan, missä se risteytyy eurooppalaisen juurikäävän kanssa.