Männynversoruoste Melampsora pinitorqua

Kuvaus

Männynversoruoste on hyvin yleinen männyn taimikoissa, joissa on haapavesakkoa. Sieni vioittaa ja tappaa kasvaimia aiheuttaen kasvutappioita ja muotovikoja. Pienille taimille tauti voi koitua kohtalokkaaksi. Männynversoruoste on yleinen koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Haavan lehdissä talvehtineet talvi-itiöt kehittyvät alkukesän sateisilla säillä kantaitiöiksi. Kantaitiöt leviävät tuulen mukana ja tarttuvat kasvaviin männynversoihin kesäkuun alkupuoliskolla. Runsaassa kahdessa viikossa versoon kehittyy helmi-itiöpesäke, joka alkaa tuottaa helmi-itiöitä oranssin värisenä massana. Tartunnan saanut kasvain joko kuolee tai vioittuu infektion ankaruudesta riippuen.

Helmi-itiöiden tuotanto kestää yleensä kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Tuotannon loputtua sieni kuolee männystä. Itiöt leviävät kuivalla säällä ja tarttuvat haavan lehtiin. Kostealla säällä haavan lehdille alkaa kehittyä kesäitiöpesäkkeitä. Pesäkkeet valmistuvat noin kahden viikon kuluttua tartunnasta. Haavan lehdillä kesäitiöpesäkkeet tuottavat lisää kesäitiöitä, jotka tarttuvat edelleen haavan lehtiin. Sienen monistuminen jatkuu aina alkusyksyyn saakka. Ennen haavan lehtien varisemista kehittyvät talvi-itiöpesäkkeet lehtien alapinnalle. Näissä olevien talvi-itiöiden avulla sieni selviytyy talven yli. Elinkierto alkaa jälleen alusta seuraavana keväänä.

Tuhot

Tautia esiintyy männyn taimikoissa kaikenlaisilla kasvupaikoilla, joissa haapaa kasvaa mäntyjen joukossa tai läheisyydessä. Versoruoste voi vaivata männyn taimia vuodesta toiseen, kunnes haapavesakko alkaa hävitä. Taudin esiintyminen on kuitenkin riippuvainen alkukesän säästä. Kuiva sääjakso kesäkuun alkupuoliskolla voi katkaista sienen kehityskierron, jolloin tautia on vähän seuraavina vuosina.

Versoruoste vioittaa tai tappaa nuorten mäntyjen versoja. Pienet taimet eivät kestä kasvaimen menetystä ja häviävät kilpailussa muulle kasvillisuudelle. Herkimpiä ovat samana keväänä istutetut taimet, joilla yleensä ei ole vielä oksia. Suurempien taimien latvuksiin kehittyy muotovikoja ja latvanvaihdot aiheuttavat runkoon mutkaisuutta. Latvakasvaimen menettämisestä seuraa pituuskasvutappioita. Tutkimusten mukaan yhdestä latvanvaihdosta aiheutuu noin 40 %:n pituuskasvutappio. Keskimääräinen versoruosteisuus aiheuttaa noin 10-15 %:n pituuskasvutappion epidemiakesänä.

Torjunta

Versoruoste on hyvin yleinen tauti männyn kasvupaikoilla, joilla kasvaa haapaa. Haapavesakon vähentäminen pienentää tautiriskiä. Suuret yksittäiset haavat eivät muodosta niin suurta riskiä kuin haapavesakko. Ratkaisevaa taudin puhkeamiselle ovat kesäkuun alkupuoliskon sääolosuhteet. Sateiset säät ovat edulliset itiöiden kehittymiselle, tällöin tautia voi esiintyä hyvin runsaasti.

Tehokkaimmin taudin leviämistä voidaan ehkäistä vähentämällä haapoja taimikosta ja lähiympäristöstä. Jos versoruosteella ei ole elintärkeää haapaa saatavilla, sienen kehityskierto katkeaa ja taudilta voidaan jopa kokonaan välttyä. Haapaa kasvavissa uudistuskohteissa olisi taudin torjunta syytä ottaa huomioon jo päätehakkuun suunnitteluvaiheessa. Vähimmällä työllä päästään, jos sen lisääntyminen ennaltaehkäistään. Vesakon hävittäminen taimikonhoidon yhteydessä on työläs tehtävä.

Suuret haavat kaulataan 1-2 vuotta ennen uudistushakkuuta. Kaulaamisessa poistetaan kuori rungon ympäriltä noin 10-30 cm leveänä vyönä, jolloin sokerin kuljetus juuriin lakkaa ja vesomiskyky häviää noin 1-2 vuodessa. Kaulaamista ei pidä tehdä moottorisahalla pintapuuta viiltäen, sillä mantopuun katkaisulla laukaistaan puun vesomisreaktio. Haapojen taskuttaminen on työläs, mutta tehokas keino haavan hävittämiseksi ja vesomisen estämiseksi.

Sairaita mäntyjä ei tarvitse poistaa tautiuhkan vuoksi, sillä taudin leviämiseen vaikuttaa ennen muuta haapavesakon määrä. Pahoin muotovikaiset puut voi poistaa laatusyistä. Jos alue viljellään männylle päätehakkuun jälkeen, haavan vesominen tulisi ehkäistä ennen päätehakkuuta. Haapaa ei saisi kasvaa taimitarhan läheisyydessä.

Samankaltaiset tuhot

Versosurma aiheuttaa männyn vuosikasvainten kuolemista, yleensä versot kuolevat kokonaan, eivätkä ne taitu samalla tavoin jyrkälle mutkalle.