Kuvaus

Mänty-yökkönen on kirjava perhonen, jonka ruosteenpunaisissa tai tiilenvärisissä etusiivissä on vaaleita kuvioita. Yökkösen takasiivet ovat tummanharmaat. Lajin toukat ovat vihreitä. Niillä on selässään kolme valkoista juovaa ja kyljissä yksi keltainen juova. Toukat käyttävät ravinnokseen männyn neulasia. Useina vuosina jatkuvat joukkoesiintymät johtavat mäntyjen paljaaksi syömiseen ja myöhemmässä vaiheessa jopa puiden kuolemaan. Suomessa laji esiintyy yleisyydestään huolimatta harvoin runsaana, ja olemme välttyneet tuhoisilta joukkoesiintymiltä. Mänty-yökköstä on tavattu meillä etelästä Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle saakka.

Lisääntyminen ja leviäminen

Mänty-yökköset lentävät keväisin huhtikuun lopulta kesäkuuhun saakka. Kun pariutumisesta on kulunut 2-9 vuorokautta, naaras laskee munansa edellisen vuoden männynneulasiin.

Muna-ajan pituus on keskimäärin kolme viikkoa. Kuoriuduttuaan munista kesäkuun keskivaiheilla nuoret toukat hakeutuvat saman vuoden kasvainten nuoriin neulasiin. Vasta varttuneemmat toukat siirtyvät syömään toisen vuoden ja sitä vanhempia neulasia. Toukat jatkavat syöntiään myös yöllä. Heinäkuun lopussa tai elokuun alkupuolella toukat alkavat laskeutua puusta maahan kasvi- ja karikepeitteen sekaan koteloitumaan.

Mänty-yökkönen talvehtii kotelona. Aikuisten perhosten kuoriutuminen ja lento alkavat huhtikuun lopulla. Perhoset lentelevät pääasiassa iltasella, jolloin ne käyvät imemässä mettä mm. pajunnorkoista. Lenteleviä mänty-yökkösiä voi tavata aina kesäkuun alkuun asti.

Tuhot

Mänty-yökkönen iskeytyy kaikenikäisiin mäntyihin. Lajia on tavattu myös strobus- ja vuorimännyltä. Joukkoesiintymisten yhteydessä toukat saattavat nakerrella myös kuusen ja katajan neulasia.

Mänty-yökkösellä on verraten suuri taipumus joukkoesiintymisiin, joskaan niitä ei Suomessa juuri ole, sillä laji on Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Siellä, missä lajin aiheuttamia tuhoja esiintyy, ne ovat lyhytaikaisia ja noudattavat mänty-yökköskantojen vaihteluja.

Joukkolisääntyminen ja sen aiheuttamat tuhot alkavat varautumisvuodella, jolloin mänty-yökköset ovat selvästi tavallista lukuisampia. Mäntyjen ulkomuotoon yökkösten määrä ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa vaikuta. Seuraava vuosi on latautumisvuosi, jolloin yökköset ovat jo huomattavassa määrin lisääntyneet. Mäntyjen neulasisto alkaa käydä harvaksi. Kolmas vuosi on purkautumisvuosi, jolloin toukkia on niin paljon, että ne pystyvät syömään puut ja jopa kokonaiset metsiköt paljaiksi. Neljäntenä tai joskus viidentenä vuonna seuraa murrosvuosi, jolloin mänty-yökköskanta laskee tavalliseen määräänsä. Kannan pienenemiseen vaikuttavat mm. lisääntynyt loiskärpästen ja -pistiäisten ja muiden luontaisten vihollisten määrä.

Juuri kuoriutuneet nuoret mänty-yökkösen toukat syövät samana kesänä kehittyneitä neulasia. Kun toukat kasvavat, ne alkavat syödä toisen vuoden ja sitäkin vanhempia neulasia. Yökköset syövät neulaset aina tuppea myöten. Neulasista jää korkeintaan lyhyt tynkä jäljelle. Leikkauspinta on aina hyvin jyrkkä, ja usein siihen ilmaantuu runsaasti pihkaa. Myös vuosikasvainten ohut kuori saattaa kelvata toukille, varsinkin jos niitä on paljon. Männyt tulevat usein harvinaisen nopeasti paljaaksi syödyiksi.

Mänty-yökkönen on Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla, jossa kasvukauden lämpötila ja muut tekijät eivät ole sille enää kovin suotuisia. Suomessa laji esiintyykin harvoin niin runsaana, että se aiheuttaisi tuhoja. Kuitenkin jo itärajamme tuolla puolen, Karjalan kannaksella, on esiintynyt laajoja tuhoja. Mänty-yökkönen on yksi niistä tuholaislajeista, jotka saattavat yleistyä ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Osa mänty-yökkösten joukkoesiintymän vaivaamista männyistä kuolee, osa toipuu. Toipuvien puiden kasvu voi tyrehtyä jopa 5-7 vuodeksi. Toukkien syönnin vaivaamat puut ovat lisäksi alttiita sekundääristen tuholaisten, kuten ytimennävertäjien ja muiden kaarnakuoriaisten sekä pikikärsäkkäiden hyökkäyksille.

Torjunta

Mänty-yökköset eivät ole toistaiseksi aiheuttaneet merkittäviä tuhoja Suomessa. Mänty-yökköskannan kehitystä voi arvioida tarkkailemalla maassa talvehtivien koteloiden määrää, ja koteloiden kunnosta voidaan päätellä kannan kehitys ja tuhoriski.

Lajia voidaan torjua tarvittaessa kemiallisesti perhos- ja pistiäistoukkien torjuntaan hyväksytyllä torjunta-aineella.

Samankaltaiset tuhot

Mäntymittari
Mäntypistiäiset
Havununna