Mäntymittari Bupalus piniarius
Mäntymittari
Mäntymittari pitää siipensä yleensä yhteen nostettuina, jolloin vain alapuoli näkyy. Kuvassa on naaraita.
Kuva: Antti Pouttu (Niinisalo, toukokuu 1982)
Mäntymittari
Koiraan tuntosarvet ovat sulkamaiset.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, kesäkuu 1984)
Mäntymittari
Munat ovat rivissä neulasella.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, kesäkuu 1984)
Mäntymittari
Tyhjät munankuoret säilyvät talveen asti.
Kuva: Antti Pouttu (Puumala, talvi 2003)
Mäntymittari
Mäntymittarin toukka on vihreä ja pitkittäisjuovainen.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, elokuu 1984)
Mäntymittari
Toukka liikkuu mittaamalla muitten mittarintoukkien tapaan.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, elokuu 1984)
Mäntymittari
Toukat laskeutuvat maahan koteloitumista varten.
Kuva: Antti Pouttu (Kontiolahti, elokuu 1984)
Mäntymittari
Kotelot talvehtivat maassa ja niiden määristä voi tehdä ennusteita seuraavan kesän lentävien mittareiden määristä.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, kesäkuu 1984)
Mäntymittari
Tuhoalueen männiköiden latvukset näyttävät rusehtavan harmailta.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, elokuu 1984)
Mäntymittari
Mäntymittarin toukkien syömäjälki on resuisen näköistä.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, kesäkuu 1984)
Mäntymittari
Mäntymittarien joukkoesiintymä Jaamankankaalla aiheutti mäntyjen kuoleman kymmenillä hehtaareilla.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, kesäkuu 1984)
Mäntymittari
Toukkia torjuttiin diflubenzuronilla, joka estää kitiinisynteesiä.
Kuva: Antti Pouttu (Jaamankangas, elokuu 1984)
Kuvaus
Mäntymittari on mittareiden heimoon kuuluva perhonen, joka lentää kesäkuussa ja heinäkuun alussa ja munii männyn neulasten pinnalle. Hitaasti kehittyvät toukat syövät neulasia pitkälle syksyyn. Joukkoesiintymisistä puusto kärsii pahoin ja seuraustuhojen uhka on suuri. Tuhoihin johtavat joukkoesiintymät ovat kuitenkin Suomessa paikallisia ja harvinaisia. Tuhoriski on suurin kuivilla ja sulkeutuneilla mäntykankailla Itä-Suomen järvialueilla. Mäntymittari on yleinen ja levinnyt ainakin Kuusamon korkeudelle saakka.
Lisääntyminen ja leviäminen
Mäntymittariaikuiset parveilevat joskus jo toukokuun lopulla, mutta yleisesti vasta kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella. Ne lentelevät päivällä etenkin auringonpaisteessa puiden latvojen ympärillä. Pariutuminen tapahtuu noin vuorokauden kuluessa kuoriutumisesta. Naaras munii 100-150 munaa jonoihin vanhojen neulasten alapinnalle. Yhdessä neulasessa on 2-12 (jopa 32) munaa. Munat ovat pitkänpyöreitä, väriltään vaalean vihreitä.
Munavaihe kestää noin kolme viikkoa. Nuoret toukat syövät neulasten pintaan lyhyitä kapeita uurteita. Seuraavien asteiden toukat nakertavat lovia neulasten reunoihin. Toukat syövät pääosin öiseen aikaan. Häirittäessä ne pudottautuvat rihman varaan roikkumaan. Syyspuolella toukat laskeutuvat maahan joko rihman varassa tai pitkin puun runkoa. Ne kaivautuvat koteloitumaan karike- ja humuskerrokseen parin senttimetrin syvyyteen. Koteloituminen tapahtuu maassa olevaan onteloon ilman muuta suojaa. Laji talvehtii kotelona. Sukupolvia on yksi vuodessa. Jättäytymistä eli sukupolviajan pidentymistä yli yhden vuoden ei juurikaan esiinny.
Tuhot
Mäntymittarin toukka syö männyn neulasia. Tuhoriski on suurin kuivilla ja sulkeutuneilla mäntykankailla Itä-Suomen järvialueilla.
Joukkoesiintymät kestävät 1-6 vuotta. Ankariin esiintymiin liittyvät usein seuraustuhot ja puiden kuoleminen.
Neulasten menettämisestä seuraa kasvutappioita. Yhden vuoden syönnistä puut yleensä toipuvat, mutta jos syönti jatkuu useamman vuoden, osa puista kuolee. Puiden kuivumista edistävät heikentyneiden puiden runkoon iskeytyvät pikikärsäkkäät sekä runkoon ja kasvaimiin iskeytyvät ytimennävertäjät. Eloon jäävissä puissa latvojen kärkiosien kuivuminen on yleistä.
Suomessa suurtuhoja on sattunut mm. Taipalsaaren, Puumalan ja Ruokolahden alueilla vuosina 1957-1959, jolloin vakavia tuhoja syntyi noin 2000 ha alueella ja lievemmin syötiin useita tuhansia hehtaareja. Viimeisin mäntymittarin joukkoesiintymä sattui 1983-84 Kontiolahden Jaamankankaalla. Kesällä 1984 torjunta-aineruiskutuksia tehtiin 1160 hehtaarilla hyvin tuloksin.
Torjunta
Osa mäntymittarin vaivaaman metsikön männyistä kuolee, jos toukkien syönti jatkuu voimakkaana kahtena kesänä peräkkäin. Riski on suurin kuivilla, sulkeutuneilla mäntykankailla Itä-Suomen järvialueella kuivien ja lämpimien kesien jälkeen. Joukkoesiintymisiä on Suomessa harvoin. Tuhoriskiä voidaan ennustaa laskemalla maassa talvehtivien terveiden koteloiden lukumäärä.
Jos talvehtivien koteloiden lukumäärä ylittää kriittisen arvon, 3-7 tervettä naaraskoteloa/neliömetri, on syytä harkita torjuntaa. Torjunnassa on käytetty hormonin kaltaista valmistetta, joka estää toukkien nahanluonnin. Paras teho saavutetaan, kun ruiskutus tehdään toukkien juuri kuoriuduttua munista. Ajankohta riippuu kesän lämpöoloista ja sattuu normaalivuosina heinäkuun puolenvälin jälkeiseen aikaan.
Luontaiseen uudistamiseen tähtäävä siemenpuuhakkuu on järkevintä tehdä vasta joukkoesiintymän päätyttyä, jottei tuho keskity siemenpuihin. Samoin taimikonhoito ja harvennukset on parasta tehdä vasta joukkoesiintymän päätyttyä, jottei tuho kohdistuisi jäljelle jäävään puustoon entistä ankarampana. Pieniä istutustaimia mäntymittari ei yleensä vioita.
Tuhometsikön päätehakkuussa on omat riskinsä. Jos syönnin kohteeksi joutunut metsikkö päätetään kokonaan hakata, on olemassa riski, että tuholaiset siirtyvät ympäröivään metsään. Mäntymittarin syönnin kohteeksi joutuneet metsiköt ovat erityisen alttiita etenkin pystynävertäjän iskeytymiselle.
Samankaltaiset tuhot
Ruskomäntypistiäisen toukat syövät vanhat neulaset yleensä kokonaan alkukesällä. Pilkkumäntypistiäisen toukat syövät neulaset yleensä kokonaan keski- ja loppukesällä. Ne syövät myös uusimpia neulasia.