Mesisienet Armillaria spp

Kuvaus

Mesisieni on maailmanlaajuisesti – jopa tropiikkia myöten – levinnyt sieni. Se on sekä ruokasieni että tuhonaiheuttaja. Euroopasta mesisientä on löydetty seitsemää eri lajia. Suomessa esiintyy kolme renkaallista ja yksi renkaaton mesisienilaji. Yleisimmät kotimaiset lajimme ovat pohjanmesisieni ja nuijamesisieni.  Harvinaisempaa mäntymesisientä esiintyy Etelä-Suomessa harjualueilla, kun taas vaarantuneeksi luokiteltu nevamesisieni on avosoiden laji, jolla ei ole metsätaloudellista merkitystä. Mesisienet kasvavat tiheinä rykelminä kannoissa, puiden tyvillä tai maan pinnalle tulevissa juurissa. Itiöemän lakin väri vaihtelee hunajanvärisestä ruskeaan. Halkaisijaltaan lakit ovat yleensä 5-15 cm. Etenkin lakin yläpinnalla on lakin yleisväriä tummempia suomuja. Mesisienen jalassa on useimmiten rengas. Mesisieni voi elää joko saprofyyttinä, eli mädänsyöjänä, kuolleessa puussa tai parasiittina, eli loisena, elävissä puissa. Mesisientä on koko maassa, mutta eri lajeilla on erilaiset levinneisyydet.

Lisääntyminen ja leviäminen

Mesisieni tarttuu terveeseen metsikköön itiöiden levitessä tuoreisiin kantopintoihin sekä juuristossa ja puun tyvellä oleviin vaurioihin. Ensimmäinen tartunta tapahtuu usein ensiharvennuksen yhteydessä. Kannoista mesisieni leviää läheisiin puihin ritsomorfien, eli rihmastojänteiden, avulla sekä joskus myös juuriyhteyksien välityksellä ritsomorfeja muodostamatta.

Englannissa ritsomorfien on havaittu kasvavan maassa kesän aikana 1-2 m. Männyn jällessä ritsomorfit ovat ehtineet 10 kuukauden aikana edetä 62 cm. Suomessa ritsomorfien leviäminen ei kuitenkaan ole aivan yhtä nopeaa, sillä meillä lämmintä kasvukautta on vain noin 5 kuukautta. Ritsomorfien avulla yksi mesisieniyksilö voi levittäytyä laajalle alueelle. USA:ssa on tavattu jopa 15 ha kokoinen mesisieniklooni. Englannissa yhden kloonin valtaama alue on ollut suurimmillaan noin 9 ha. Suomessa suurimmat löydetyt mesisienikloonit ovat olleet noin 1 ha kokoisia.

Mesisienen itiöemiä löytyy metsästä heinäkuun lopulta syyskuun loppuun ja osin lokakuulle saakka. Etelä-Suomessa pohjanmesisienet tuottavat itiöemiä tyypillisesti syyskuun alkupuoliskolla, minkä jälkeen pari viikkoa myöhemmin on nuijamesisienten vuoro.

Tuhot

Mesisieni voi aiheuttaa tuhoja nuorissa männiköissä ja kuusikoissa, mutta myös varttuneemmissa metsissä. Osa mesisienilajeista on erikoistunut lehtipuihin. Yleisimmistä lajeista pohjanmesisientä esiintyy luonnonmetsissä ja talousmetsissä. Nuijamesisieni suosii ihmisen muokkaamia ympäristöjä, ja sen itiöemiä on myös nurmikoilla maahan hautautuneessa puuaineksessa.

Sienen eteneminen männyntaimikossa saattaa olla hyvin nopeaa. Saastunut taimi voi kuolla muutamassa viikossa. Taudin aiheuttama puuston kuolleisuus saavuttaa huippunsa ennen taimikon sulkeutumista. Mesisienen lahotustoiminta kuusessa voi jatkua vuosikymmeniä.

Mesisienen iskeytyminen saa puilla aikaan juuriston toiminnan heikkenemisen. Sienen iskeytymisen ensioireena nuorella männyllä on havaittavissa koko neulasiston samanaikainen vähittäinen kellastuminen. Kellastuminen tapahtuu yleensä kasvukauden aikana. Kun puu alkaa kellastua, sen juuristo voi olla kokonaan mesisienen saastuttama. Mesisienen jälsikerroksessa elävä huopamainen rihmasto voi olla edennyt jo juurenniskan korkeudelle asti samalla ympäröiden koko rungon.

Mesisienen kymmeniä vuosia kuusessa jatkuva lahotustoiminta aiheuttaa aluksi kasvun heikkenemistä. Ulospäin näkyvänä merkkinä saattaa olla havaittavissa voimakas tyvilaajentuma sekä runsasta pihkavuotoa. Mesisienen aiheuttamat vioitukset juuristossa saavat aikaan puun veden ja ravinteiden oton heikkenemisen. Lopulta puu saattaa kuolla vedenpuutteeseen.

Samankaltaiset tuhot

Punalatikka-niminen lude aiheuttaa mäntyjen latvaosissa samantyyppistä neulasten kellastumista kuin mesisieni, joka aiheuttaa neulasten kellastumisen koko latvuksessa. Kuusen tyvilaho saattaa olla myös juurikäävän aiheuttamaa. Mesisienen aiheuttama tyvilaho on tyypillisesti tummaa ja tarkkarajaista, ja johtaa puun tyven onttoutumiseen. Ulkonäöltään ja elinympäristöltään samankaltaisia sienilajeja ovat monet helokat, kuten pörhösuomuhelokka, jolla on kuitenkin selvästi suomuinen jalka sekä ruskea itiöpöly.