Mustalumihome Herpotrichia juniperi
Mustalumihome
Mustalumihome on kotelosieni, jonka tartunta ja rihmaston kasvu tapahtuvat lumen alla ja hyvin kosteissa olosuhteissa myös lumirajan yläpuolella.
Kuva: Antti Pouttu (Gelmer, kesäkuu 1997)
Mustalumihome
Metsässä sieni voi tappaa kuusen tai männyn taimia.
Kuva: Antti Pouttu (Yyteri, toukokuu 2011)
Kuvaus
Mustalumihome on kotelosieni, jonka tartunta ja rihmaston kasvu tapahtuvat lumen alla ja hyvin kosteissa olosuhteissa myös lumirajan yläpuolella. Keväällä lumen sulettua sienen rihmasto on nähtävissä tiheänä mustana seittinä tartunnan saaneessa neulasistossa. Rihmaston yhteensitomat neulaset säilyvät kimppuna seuraavaan syksyyn saakka. Metsässä sieni voi tappaa kuusen tai männyn taimia. Pahimmat tuhot mustalumihome on aiheuttanut taimitarhoilla, mutta se ei sielläkään ole yleinen. Mustalumihometta on koko maassa etenkin lumisilla alueilla.
Lisääntyminen ja leviäminen
Mustalumihomeen itiöiden leviämisaika on syksyllä, jolloin ne vapautuvat periteekioista eli kotelopulloista. Sieni tarttuu taimiin ja kasvattaa rihmaston talven aikana lumen alla. Se pystyy kasvamaan nollassa Celsiusasteessa sekä vähän tätä korkeammissa lämpötiloissa.
Lumen alkaessa sulaa keväällä sienirihmasto kasvaa nopeasti kietoen neulaset mustaan seittimäiseen massaan.
Sienen itiöemät, mustat kotelopullot, kehittyvät rihmastossa neulasten pinnalla kesän aikana. Rihmaston kietomat neulaset säilyvät kimppuna seuraavaan syksyyn, jolloin koteloitiöt alkavat jälleen vapautua.
Tuhot
Mustalumihometta esiintyy lumisilla alueilla monilla eri havupuilla. Erityisen yleinen se on pohjoisessa lumenviipymäalueilla. Suomessa sitä on tavattu mm. kuuselta, männyltä ja katajalta. Tautia esiintyy taimitarhoilla ja taimikoissa. Taimitarhoilla tauti ei ole vaivannut mäntyä.
Mustalumihome pystyy kasvamaan myös lumen pinnan yläpuolella, kunhan vain ilman suhteellinen kosteus on korkea, ja lämpötila on pitkään nollan Celsiusasteen yläpuolella.
Edellisenä talvena muodostuneet tautipesäkkeet laajenevat seuraavana talvena, kun rihmaston kasvu lumen alla jatkuu.
Taimien neulaset säilyvät aluksi vihreinä, mutta ruskettuvat sitten ja jäävät roikkumaan oksista, kunnes ne yhtäaikaisesti putoavat. Toistuvina talvina tapahtuneiden epidemioiden jälkeen vauriot ulottuvat ohuiden versojen kuoreen ja oksien kärkiin. Kokonaisia oksia saattaa kuolla. Taimet, jotka ovat kokonaan lumen peitossa, voivat kuolla.
Torjunta
Taimikoissa tauti voi tappaa jonkin verran kuusen tai männyn taimia. Pahimmat tuhot ovat olleet taimitarhoilla, mutta sielläkään taudilla ei ole suurta taloudellista merkitystä.
Mustalumihome on yleisin alueilla, missä on runsas lumipeite. Typpilannoitus lisää taimien alttiutta lumihomeelle. Vähäisten tuhojen takia torjuntaa metsässä ei ole katsottu tarpeelliseksi. Taimitarhoilla mustalumihometta voidaan torjua kemiallisesti.