Neulassarviainen Calomicrus pinicola
Neulassarviainen
Neulassarviainen on muuten musta, mutta sen etuselkä, raajat ja tuntosarvien tyvipuoli ovat punakeltaiset.
Kuva: Antti Pouttu (Ruokolahti, heinäkuu 2006)
Neulassarviainen
Neulassarviainen aloittaa uusien neulasten nakertamisen kesäkuussa.
Kuva: Antti Pouttu (Punkaharju, toukokuu 2013)
Neulassarviainen
Neulassarviaista esiintyy useimmiten kuivilla kankailla heikentyneissä männyntaimissa.
Kuva: Antti Pouttu (Punkaharju, toukokuu 2013)
Neulassarviainen
Alinna harmaamäntykärsäkkään ja yllä neulassarviaisen nakertama neulanen.
Kuva: Antti Pouttu (talvi 2003)
Kuvaus
Neulassarviainen on musta, kapeahko, 2,8-4,5 mm pitkä lehtikuoriainen. Sen etuselkä, raajat ja pitkien tuntosarvien tyviosa ovat kellanruskeat. Neulassarviainen iskeytyy kesäkuussa mäntyjen uusiin neulasiin, joihin se nakertaa syviä uurteita. Lopulta neulaset ruskettuvat. Neulassarviaista on useimmin kuivilla kankailla heikentyneissä männyntaimissa. Lajin aiheuttamat vahingot ovat paikallisia ja vähäisiä. Neulassarviaista on koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Neulassarviaisen varhaisista kehitysvaiheista tiedetään vain, että toukkavaiheessa neulassarviaisen otaksutaan elävän maassa kasvien juurilla.
Aikuiset neulassarviaiset ilmaantuvat männyntaimiin kesäkuun lopulla – heinäkuun alkupuolella. Aikuisia tavataan runsaimmin heinäkuun aikana, jolloin pariutuminen tapahtuu.
Tuhot
Neulassarviaista esiintyy kuivilla, karuilla, mailla heikkokasvuisissa männyntaimikoissa. Sitä on tavattu Suomessa myös siperianlehtikuuselta ja kontortamännyltä. Nakerrettuja neulasia löytyy myös isojen puiden latvuksista.
Neulassarviaisen nakertamien taimien neulaset varisevat nakertamista seuraavana kesänä. Myös versoja kuolee. Taimien kasvu alkaa heiketä ja taimet altistuvat muille tuhonaiheuttajille.
Neulassarviainen käy käsiksi saman vuoden neulasiin. Vain harvoin se koskee vanhempiin neulasiin. Sarviainen tekee neulasten yläpintaan 4-8 mm pitkän ja millimetrin leveän uurteen. Neulasen pinnan alla uurre laajenee paljon leveämmäksi. Myöhemmin uurteen reunat mustuvat. Neulaset muuttuvat aluksi valkeahkoiksi, jonka jälkeen ne ruskettuvat. Seuraavana kesänä ne putoavat. Neulassarviaiset kajoavat myös versoihin, joissa ne nakertavat läiskiä neulastuppien väliin. Tästä seuraa yleensä lopulta versojen kuivuminen. Neulassarviaisten syönti heikentää taimien kasvua ja altistaa ne muille tuhonaiheuttajille. Isoille puille neulassarviainen ei aiheuta tuhoa.
Torjunta
Neulassarviaisen taimikoissa aiheuttamat tuhot ovat useimmiten paikallisia ja vähäisiä. Neulassarviaisen aiheuttama tuhoriski on suurin kuivilla kankailla sijaitsevissa heikkokuntoisissa männyntaimikoissa.
Suomessa ei ole ollut tarvetta ryhtyä torjuntatoimiin neulassarviaista vastaan. Kemiallinen torjunta kuoriaisten syönnin alkuvaiheessa on kuitenkin mahdollista.
Samankaltaiset tuhot
Taimipikikärsäkäs
Harmaamäntykärsäkäs
Männynkukkakärsäkäs
Männynpiilopää