Okakaarnakuoriainen Ips acuminatus

Kuvaus

Okakaarnakuoriainen on 2,2–3,9 mm pitkä kaarnakuoriainen. Sen peitinsiivet ovat suhteellisen vaaleat kellanruskeat. Lajin etuselkä on mustanruskea. Peräkuopan reunoilla on kummallakin puolella kolme hammasta, joista alin hammas on suuri ja kaksikärkinen.

Kuoriaista esiintyy männyssä ohuen hilsekaarnan alla rungossa ja oksissa.  Aiemmin okakaarnakuoriaista tavattiin vain Itä- ja Pohjois-Suomessa Vaasa–Jyväskylä–Punkaharju-linjan pohjoispuolella, mutta 2000-luvulta lähtien sitä on havaittu muuallakin Suomessa. Okakaarnakuoriainen iskeytyy heikkokuntoisten mäntyjen latvaosiin ja edesauttaa niiden kuolemista. Okakaarnakuoriainen istuttaa puuhun sinistäjäsienen, joka alentaa puutavaran arvoa. Laji on sekundaarinen tuhonaiheuttaja, eli se iskeytyy pääasiassa heikentyneisiin pystypuihin, hakkuujätteisiin sekä tuulenkaatoihin.

Lisääntyminen ja leviäminen

Okakaarnakuoriaiset parveilevat touko-kesäkuussa ilman lämpötilan saavutettua +18 ⁰C.    Syömäkuvio alkaa iskeytymiskohdasta aluksi tähtimäisenä, mutta pitkät emokäytävät, joita on 5-8 kappaletta, kääntyvät puun pituussuuntaan. Kuoriaisnaaraat munivat harvaan emokäytävien reunoille. Tunnusomaista emokäytäville on, etteivät emot poista purua niistä, kuten useimmat muut kaarnakuoriaiset.

Munista kuoriutuvat toukat käyttävät ravinnokseen emon istuttamaa sinistäjäsientä. Toukat kaivertavat lyhyet käytävät, jotka päätyvät lopulta pintapuun sisään. Toukat koteloituvat käytäviinsä.

Aikuiset kuoriutuvat heinäkuun lopulla ja aloittavat ravintosyöntinsä kuoren alla. Okakaarnakuoriaiset talvehtivat aikuisina joko kaarnan alla tai maassa. Lämpiminä kesinä ne aikuistuvat ja poistuvat rungoista ennen talvea. Lajilla voi olla kesän aikana päällekkäisiä partenogeneettisesti (neitseellisesti) syntyneitä sukupolvia. Tuolloin metsikössä voi olla puita, joista okakaarnakuoriaiset ovat jo aikuistuneet sekä puita, joihin on vasta iskeydytty myöhemmin kesällä.

Tuhot

Lajia tavataan männyllä ohuen kuoren alla. Se iskeytyy hakkuutähteiden oksiin ja latvuksiin, tuulenkaatoihin sekä heikentyneisiin pystypuihin. Joskus paikallisesti runsastuessaan laji voi iskeytyä myös terveisiin puihin. Esimerkiksi kuivilla–karuilla kasvupaikoilla, joilla männyt ovat kärsineet kuivuudesta, okakaarnakuoriaiset voivat iskeytyä mäntyihin ja nopeuttaa puiden kuolemista.

Okakaarnakuoriaisten määrä saattaa kääntyä nousuun männikössä esim. hakkuun tai myrskytuhojen jälkeen. Tuolloin okakaarnakuoriaiset voivat siirtyä heikentyneisiin, joskus jopa terveisiin, pystypuihin. Okakaarnakuoriaiset alkavat kuivattaa puita latvasta alkaen. Näissä puissa elää okakaarnakuoriaisen lisäksi useita muitakin kaarnakuoriaislajeja.

Okakaarnakuoriaisen esiintymät ovat tyypillisesti yksittäisiä tai pieniä puuryhmiä. Okakaarnakuoriaiset tappavat vain poikkeustapauksissa pystypuita, mutta kuivat lämpimät kesät parantavat kuoriaisen lisääntymisolosuhteita.

Heikentyneiden pystypuiden latvaosiin iskeytyessään okakaarnakuoriaiset estävät käytävillään ravinteiden kulun nilassa. Okakaarnakuoriaisen istuttama sinistäjäsieni estää vedenkulkua puuaineessa ja mänty alkaa kuivua latvasta alkaen.  Voimakas sinistymä ulottuu sydän- ja mantopuun rajaan asti ja alentaa sahatavaran ja massan arvoa.

Torjunta

Kaarnakuoriaisten parveiluaikaan metsässä oleva ohutkaarnainen mäntypuutavara, hakkuutähteet sekä tuulenkaadot tarjoavat okakaarnakuoriaiselle lisääntymismateriaalia. Uitossa nippulauttojen yläosien puut ovat alttiita okakaarnakuoriaisten iskeytymiselle.

Suojaamaton kuorellinen mäntypuutavara kannattaa kuljettaa pois metsästä ennen okakaarnakuoriaisten parveiluaikaa. Ajantasainen laki metsätuhojen torjunnasta sisältää määräykset puutavaran ja vahingoittuneen puun poiskuljettamisesta metsästä.

Kuolleita puita, joista okakaarnakuoriainen on jo poistunut, ei kannata poistaa. Ne sisältävät hyödyllisiä luontaisia vihollisia.

Samankaltaiset tuhot

• Pikakirjoittaja
• Ytimennävertäjät
• Nyhäkaarnakuoriainen
• Nelihammaskirjaaja