Pakurikääpä Inonotus obliquus

Kuvaus

Pakurikääpä on useilla lehtipuilla kasvava lahottajasieni. Suomessa sitä on yleisimmin koivulla. Sieni muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin, jota on hyödynnetty perinteisesti luontaistuotteena (lääkinnällisen teen valmistuksessa). Pakuriin ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua. Itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irrottaman kuoren ja puun väliin. Pakurikääpä tarttuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Laji on yleinen lahottaja koko maassa. Sukulaislaji jalavanpakuri (Inonotus ulmicola) esiintyy ainoastaan jalavilla, ja aiheuttaa tuhoja Etelä-Suomen puistopuilla.

Lisääntyminen ja leviäminen

Pakuri tarttuu erilaisiin vioituksiin puiden rungoilla. Pakuria on tavattu usein esimerkiksi pakkashalkeamista, vaikka itiöiden levintää tapahtuu nähtävästi vain syksyllä.

Pakurikääpä on hyvin aggressiivinen patogeeni. Se ei tarvitse muita organismeja lahotusprosessin käynnistämisessä. Käävän rihmasto pystyy tunkeutumaan koivun mantopuuhun ja kilpailemaan voitokkaasti puussa elävien saprofyyttien kanssa.

Sienen itiöemä alkaa kehittyä kuoren tai ohuen pintapuukerroksen alla vasta puun kuoltua. Itiöemä on puun pinnan myötäinen, eli resupinaattinen, ja usein yli puoli metriä pitkä. Itiöiden levintä tapahtunee vain syksyllä.

Tuhot

Pakurikääpä on monissa varttuneissa lehtipuissa elävä lahottajasieni. Suomessa pakuria esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivulla.

Puun vioittumien kautta tapahtuvan tartunnan jälkeen sieni pystyy kasvamaan elävään pintapuuhun ja lahottamaan sitä. Pakuri on hidas lahottaja, jos sitä verrataan esim. Trametes -suvun sieniin (vyökäävät). Se ei tarvitse kuitenkaan muita organismeja lahotusprosessin käynnistämisessä.

Pakuri aiheuttaa vaaleaa, kellanruskeaa valkolahoa, josta saattaa erottua ruskeanmustia vyöhykkeitä. Se pystyy murtamaan elävän mantopuun histologiset ja kemialliset suojausmekanismit. Pakuri pystyy myös tappamaan jälsisolukkoa aiheuttaen koroja jo muodostuneen pakurikasvaimen ympärille.

Pakurikääpä on taloudellisesti merkittävä kasvavien koivujen lahottaja. Pohjois-Ruotsissa lahosta koivupuusta 30 % on tämän sienen lahottamaa, mutta Etelä-Ruotsissa sama luku on vain 6 %. Pakurin osuus Pohjois-Suomen koivikoiden lahovikaisuudesta lienee samaa luokkaa kuin Ruotsissa.

Torjunta

Sienen tartunnasta voi kulua 7-12 vuotta ennen kuin itiöemät alkavat kehittyä juuri kuolleeseen lahoavaan puuhun.

Taudin torjumiseksi lahovikaiset puut tulee korjata pois metsästä.