Papintappaja Callidium violaceum
Papintappaja
Aikuinen on kaunis metallinhohtoinen jäärä.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, kesäkuu 2012)
Papintappaja
Kuiva puu on huonoa ravintoa ja toukan kehitys voi kestää useita vuosia.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, elokuu 2002)
Papintappaja
Toukka syö kuoren alla ja hienoa purua putoaa alas.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, toukokuu 2004)
Papintappaja
Toukka kaivaa puuaineksen sisään koteloitumista varten käytävän.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, lokakuu 2004)
Papintappaja
Papintappaja aiheuttaa teknistä vahinkoa tekemällä puuhun käytäviä.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, huhtikuu 2014)
Papintappaja
Toukan syönnökset ovat teräväreunaisia altaita ja niiden pohja on hienosti uurrettu.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, elokuu 2016)
Kuvaus
Papintappaja on kiiltävän tummansininen, 11-13 mm pitkä, litteä ja leveä sarvijäärä. Sen toukka on tiheä- ja pitkäkarvainen, pienipäinen ja hyvin lyhytjalkainen. Papintappajan toukat elävät varsinkin rakennuksissa huolimattomasti kuorituissa hirsissä ja pintalaudoissa. Toukkien nakertamat käytävät ovat syviä, jyrkkäreunaisia ja hyvin leveitä. Käytävissä on hienojakoista purua. Papintappaja on huomiota herättävä rakennustuholainen, jonka aiheuttamat vahingot ovat kuitenkin yleensä vähäisiä. Papintappaja pystyy iskeytymään kuolleisiin puihin ja puutavaraan. Lajia esiintyy koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Papintappajaa voi tavata esim. sahojen lähistöltä toukokuun loppupuolelta aina heinäkuun alkupuolelle saakka. Naaraat munivat kuorelliseen tai huolimattomasti kuorittuun puutavaraan.
Munista kehittyvät toukat nakertavat syviä, teräväreunaisia ja lopulta hyvin leveitä käytäviä puuaineeseen kuoren alle. Lopulta toukat kaivavat korkeintaan noin 4 cm:n syvyisen käytävän puun sisään. Toukat koteloituvat tekemäänsä käytävään.
Osa koteloista kuoriutuneista aikuisista voi lähteä etsimään uusia lisääntymispaikkoja lähistöltä. Jos papintappajan pesäpuusta, hirrestä tai laudasta, löytyy vielä käyttämätöntä elintilaa ja ravintoa, laji voi jäädä lisääntymään samalle paikalle. Sitä on tavattu rakennusten seinistä vielä yli neljäkymmentä vuotta rakentamisen jälkeen.
Tuhot
Papintappajaa tavataan sekä kuuselta että männyltä. Se elää toukkana rakennuksissa huolimattomasti kuorituissa pintalaudoissa ja hirsissä. Varsinkin kattorakenteissa oleva vajaasärmäinen puutavara on papintappajien mieleen.
Papintappaja iskeytyy sahoilla tai rakennuspaikoilla olevaan kuorimattomaan tai huolimattomasti kuorittuun puutavaraan. Kun puutavara on käytetty rakennusaineeksi talojen seiniin, alkavat papintappajien toukat työnnellä purua ulos käytävistään sisälle rakennukseen. Myös myöhemmin kuoriutuvat aikuiset papintappajat saattavat olla hyvin tunkeilevia etsiessään pesäpaikkoja.
Papintappaja aiheuttaa käytävillään puutavaraan huomattavaa teknistä vahinkoa.
Torjunta
Papintappaja on yleinen ja huomiotaherättävä puutavaran tuholainen. Sen aiheuttamat todelliset vahingot jäävät kuitenkin yleensä vähäisiksi.
Kuorimattoman, kastelemattoman tai muulla tavoin käsittelemättömän puutavaran säilytys varastopaikoilla tai sahojen läheisyydessä lisää puutavaran tuhoriskiä.
Papintappajan lisääntymistä ja sen tekemiä tuhoja on mahdollista välttää huolehtimalla, ettei rakennuksiin käytetä kuorimattomia tai huonosti kuorittuja lautoja ja hirsiä.