Parihammaskirjaaja Pityogenes bidentatus

Kuvaus

Parihammaskirjaajalla, eli kaksihammaskirjaajalla, on peräkuoppansa yläreunassa kaksi suurta, käyrää hammasta. Sen syömäkuviot sijaitsevat männyn ohuen kuoren alla. Parihammaskirjaajan elintavat muistuttavat nelihammaskirjaajan elintapoja. Kirjaajaa tavataan kuitenkin useammin myös männyn oksien kuoren alta. Parihammaskirjaaja on nelihammaskirjaajaa harvinaisempi laji. Sen aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä. Laji saattaa olla primaarinen, eli se pystyy iskeytymään terveisiin männyntaimiin ja varttuneempiin puihin. Useimmiten sen havaitaan kuitenkin iskeytyneen heikentyneisiin puihin, jolloin se esiintyy sekundaarisena tuhonaiheuttajana. Lajia on koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Parihammaskirjaaja parveilee touko – kesäkuussa. Naaraat kaivavat tähtimäiset emokäytävänsä ja laskevat munansa useimmiten männyn ohuen kuoren alle.

Munista kuoriutuneet toukat alkavat kovertaa käytäviään. Toukat painuvat lopulta puun sisään, johon ne koteloituvat.

Koteloista kuoriutuneet aikuiset talvehtivat suurimmaksi osaksi synnyinpaikoillaan.

Tuhot

Parihammaskirjaaja iskeytyy varttuneissa männyissä ohuen kuoren alle. Sitä on myös oksien kaarnan alla. Laji voi joskus iskeytyä heikentyneisiin männyntaimiin.

Parihammaskirjaajat voivat levitä pesäpuustaan iskeytymistä seuraavana kesänä läheisiin puihin.

Parihammaskirjaajanaaraat kaivertavat pintapuuhun syvät emokäytävät, joista erkanee tiheästi toukkakäytäviä. Emo- ja toukkakäytävät heikentävät puun nestevirtauksia, josta seuraa myöhemmässä vaiheessa puun kuivuminen.

Torjunta

Laji tappaa yhdessä muiden hyönteisten kanssa heikentyneitä pystypuita. Yksin esiintyessään laji voi tappaa heikentyneitä nuoria mäntyjä sekä kuivattaa oksia elävissä männyissä. Parihammaskirjaaja on nelihammaskirjaajaa harvinaisempi laji. Sen aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä, ja metsätalouden kannalta tarkasteltaessa lajilla ei ole merkitystä tuholaisena.

Mäntypuutavara tulee korjata pois metsästä metsätuholain edellyttämiin ajankohtiin mennessä, eli Etelä-Suomessa 1.7. mennessä ja Pohjois-Suomessa 15.7. mennessä, vaikka torjuntatoimiin ryhtyminen ei tämän lajin kohdalla yleensä olekaan tarpeellista.

Samankaltaiset tuhot