Peltolude Lygus rugulipennis

Kuvaus

Peltolude on noin puolen senttimetrin pituinen himmeän ruskeasävyinen hyönteinen. Sillä on selässään selkeästi erottuva V-muotoinen kuvio. Sen toukat muistuttavat aikuisia luteita. Toukat ovat kuitenkin kokonaan vihreitä ja siivettömiä. Luteet vioittavat pääasiassa männyntaimia munimalla niihin ja imemällä niistä nesteitä. Luteiden vioitukset ilmenevät latvuksen kasvuhäiriöinä, neulasten paksuuntumisena sekä käyristymisenä. Luteiden aiheuttamat tuotantotappiot ovat ajoittain olleet taimitarhoilla huomattavia. Niiden aiheuttamat vioitukset eivät ole kuitenkaan merkittävästi vaikuttaneet taimien menestymiseen maastossa istutuksen jälkeen. Lajia esiintyy koko maassa.

Lisääntyminen ja leviäminen

Toukokuun puolivälissä tai loppupuolella luteet lentävät avoimille viljelyksille parveilemaan. Parveilun jälkeen ludenaaraat aloittavat muninnan. Muninta-alustaksi kelpaa lähes mikä tahansa kasvi.

Muna-asteen pituus on normaalisti noin kolme viikkoa. Kehitys nopeutuu kuitenkin lämpötilan noustessa. Peltoluteilla on vähittäinen muodonvaihdos, johon sisältyy viisi toukka-astetta. Luteen toukkia esiintyy taimitarhoilla kesäkuun puolesta välistä aina syyskuun alkupuolelle.

Vähitellen toukka-asteet alkavat muistuttaa yhä enemmän aikuista ludetta. Uuden sukupolven aikuisia alkaa esiintyä heinäkuun alkupuolelta lähtien. Luteet talvehtivat aikuisina metsäkarikkeessa tai muussa suojaisessa paikassa. Talvehtineet luteet kuolevat kesällä noin kuukauden kestäneen munintajakson jälkeen.

Tuhot

Peltoluteiden pääravintoa ovat ruohovartiset kasvit, jotka ne useimmiten myös valitsevat munintapaikakseen. Ruohoisille ja heinittyneille aloille kehittyvät siis helpoimmin suuret ludekannat. Kehittyneet toukat ja täysikasvuiset luteet siirtyvät myöhemmin puiden taimiin. Pääasiassa peltoluteet vioittavat männyntaimia sekä taimitarhoilla että metsänuudistusaloilla. Ludetta on tavattu myös kuusen ja koivun taimilla.

Peltoluteiden taimitarhalla aiheuttamista kasvuhäiriöistä saattaa koitua ongelmia vielä istutustaimikoissakin. Puutteellisesti lajiteltuja taimia saattaa nimittäin päätyä istutettavaksi. Luteet voivat lisäksi vioittaa taimia myös luontaisesti syntyneissä taimikoissa.

Peltoluteet vioittavat männyntaimia munimalla niihin sekä käyttämällä niitä ravinnokseen. Männyntaimista luteille kelpaavat ravinnoksi kärkikasvusolukko, silmut, neulaset ja puutumaton varsi. Mieluisimpia ovat kasvin nuorimmat osat. Luteet imevät ravintoa imukärsällään, josta erittyy imennän yhteydessä kasvin solukkoja hajottavaa entsyymipitoista sylkeä. Taimien solukkoa kuolee ja ruskettuu. Tämä ei kuitenkaan vielä aiheuta suurtakaan vahinkoa koko tainta ajatellen. Vakava vaurio taimelle seuraa, kun luteiden imentä keskittyy taimen latvassa olevaan kärkikasvusolukkoon, sillä nämä solut ovat tärkeitä taimen kasvuhormonien tuotannon kannalta. Vanhemmilla taimilla imennän seurauksena ovat erilaiset silmuhäiriöt, monilatvaisuus ja kasvun hidastuminen.

Torjunta

Maa- ja metsätalousministeriön päätös metsänviljelyaineiston kaupasta (Suomen asetuskokoelma 1036/1987) kieltää sellaisten männyntaimien myynnin, joissa ei ole normaalia päätesilmua tai joissa on useampi kuin yksi latvakasvain. Kasvuhäiriöiset taimet joudutaan lajittelussa hylkäämään, mistä taimitarhoille aiheutuneet tappiot ovat olleet varsinkin 1980-luvun alussa huomattavia. Istutettavien taimien monilatvaisuus tai silmuhäiriöt eivät vaikuta merkittävästi taimien menestymiseen maastossa istutuksen jälkeen.

Raskaat rikkakasvikasvustot lisäävät luteiden aiheuttamien tuhojen riskiä. Ludepopulaatioiden seuranta taimitarhoilla on tärkeää, jotta joukkoesiintymisiltä ja toisaalta turhilta torjunta-aineruiskutuksilta voitaisiin välttyä. Luteiden määrää voidaan taimitarhoilla tarkkailla liimapyydysten avulla.

Männyn kylvöjen ajoittaminen taimitarhalla vasta kesäkuun puolen välin jälkeen vähentää tuhoriskiä, sillä tähän aikaan luteiden parveiluaika alkaa olla ohi. Luteiden iskeytymisriski keväällä koulittuihin taimiin on pienempi kuin iskeytymisriski niihin taimiin, jotka on koulittu syksyllä. Voimakas typpilannoitus lisää tuhoriskiä, sillä se altistaa taimia niin luteille kuin muillekin hyönteisille.

Aktiivisia torjuntakeinoja luteita vastaan ovat kateharsojen ja luteiden torjuntaan hyväksyttyjen torjunta-aineiden käyttö. Taimitarhalla kateharsot kannattaa levittää paikalleen jo ennen siementen itämistä. Ludevioituksia on mahdollista vähentää kastelemalla taimistoa, jolloin taimien lämpötila alenee ja luteiden liikkumisnopeus pienenee. Luteiden ravintonaan käyttämien ruohovartisten kasvien pitäminen taimitarhalla ns. houkutuskasveina vähentää luteiden iskeytymistä taimiin. Tällaisia kasveja ovat nurmikat, horsmat, suolaheinä, pihasaunio, voikukka ja peltovillakko. Mikäli houkutuskasvimenetelmän halutaan todella toimivan, ludetoukat tulee tuhota houkutuskasveilta torjunta-aineella ennen niiden siirtymistä havupuun taimille.

Samankaltaiset tuhot

• Ravinnehäiriöt
• Halla