Peltomyyrä Microtus agrestis

Yleiskuvaus

Kuvaus

Tyypilliset peltomyyrätuhot sattuvat metsitetyillä pelloilla, heinittyneillä istutusaloilla ja siemenviljelyksillä. Pahimmassa tapauksessa myyrät pilaavat taimikon kokonaan. Peltomyyrää esiintyy koko maassa. Kanta vaihtelee voimakkaasti maan eri osissa 3-5 vuoden välein.

Lisääntymisbiologia

Ravinnonhankinta

Myyrien pääravintoa ovat heinät ja ruohot. Puun kuori on toissijaista ravintoa, johon myyrät talvella turvautuvat pääravinnon huvetessa. Toisaalta pellonmetsityksissä esiintyy runsaasti kesäaikaista taimien syönntiä. Se voi johtua tiettyjen ravinteiden tarpeesta. Pelkällä puun kuorella myyrät eivät selviä johtuen kuoren runsaasta haitta-ainepitoisuudesta, vaan ne tarvitsevat lisäksi heiniä ja ruohoja.

Kannanvaihtelu

Peltomyyrälle on tyypillistä voimakas kannanvaihtelu. Poikueita on 3-7 kesässä, joten laji pystyy lisääntymään erittäin nopeasti. Kanta on huipussaan Etelä-Suomessa kolmen vuoden välein ja Pohjois-Suomessa noin 4-5 vuoden välein. Myyräjakso voidaan jakaa nousu-, huippu- ja romahdusvuosiin. Kannanvaihtelussa on ajallista ja paikallista epäsäännöllisyyttä, joten pahoja tuhovuosia on toisinaan kaksikin peräkkäin, tai taimien syönti voi alkaa jo kesällä. Metsämailla tuhoja syntyy eniten huippukesää seuraavana talvena, mutta pellonmetsityksissä kesäaikaiset tuhot ovat myös yleisiä.

Kannanvaihteluun on useita syitä. Pedot runsastuvat myyrien lisääntyessä ja alkavat verottaa myyriä. Petojen vähetessä myyräkannat pääsevät taas kasvamaan. Myyrähuipun aikana voi ravinto käydä vähiin, mikä heikentää myyriä, ja ne altistuvat erilaisille sairauksille.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Peltomyyrä on rehevien kasvupaikkojen ongelma. Heinittyneillä hakkuualoilla ja metsitetyillä pelloilla se aiheuttaa tuhoja kaikilla pääpuulajeilla. Herkimpiä lajeja ovat koivu ja mänty.

Tuhon eteneminen

Peltomyyrän kannanvaihtelussa on ajallista ja paikallista epäsäännöllisyyttä, joten pahoja tuhovuosia on toisinaan kaksikin peräkkäin, tai taimien syönti voi alkaa jo kesällä. Metsämailla tuhoja syntyy eniten huippukesää seuraavana talvena, mutta pellonmetsityksissä kesäaikaiset tuhot ovat myös yleisiä.

Vaikutus puuhun

Kuoren syönnistä seuraa taimen kuolema, jos syönnös ulottuu rungon ympäri. Lievemmät syöntijäljet kylestyvät aikaa myöten, mutta puuhun voi jäädä piilevä vika. Erityisesti koivun taimiin iskeytyy helposti sienitauteja, kun suojaava kuori on poissa. Runko voi myös kuivua syöntikohdassa, mikä heikentää puun kestävyyttä. Tuuli ja lumi katkovat herkemmin tällaisia taimia.

Samankaltaiset tuhot

Lapinmyyrä aiheuttaa samankaltaista vioitusta puun tyvellä, se elää kuitenkin vain Pohjois-Suomessa. Jänikset nakertavat puiden kuorta, mutta lumenpinnan yläpuolella.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Peltomyyrä aiheuttaa taimikoiden myyrätuhoista suurimman osan. Tuhojen paikallinen merkitys on suuri koska ne keskittyvät yleensä pienelle alalle, kuten istutusaloille, siemenviljelyksille tai metsitetyille pelloille. On arvioitu, että tuhojen määrä on noussut viime vuosikymmeninä. Syiksi on arveltu mm. peltojen metsityksen lisääntymisen sekä yleisen metsäluonnon rehevöitymisen ilman typpilaskeuman seurauksena.

Tuhoriskin arviointi

Metsänuudistamiseen liittyvä myyrätuhojen riski on sitä suurempi mitä rehevämpi kasvupaikka on. Tuhoriski on erityisen suuri pellonmetsityskohteissa. Tuhojen uhka vaihtelee myyräkantojen mukaan, Etelä-Suomessa tuhot ovat huipussaan noin 3 vuoden välein, Pohjois-Suomessa noin 4-5 vuoden välein. >Tuhoriski pienenee puiden kasvaessa. Koivu on turvassa, kun sen tyven läpimitta saavuttaa 4 cm, jolloin tuohikaarna antaa riittävän suojan myyriä vastaan. Metsäntutkimuslaitos laatii vuosittain ennusteita myyräkantojen kehittymisestä ja tuhoriskeistä.

Torjuntamenetelmät

Myyrätuhojen torjunta on hankalaa. Torjuntatoimet on tehtävä metsikön uudistamistöiden yhteydessä. Yhdistelemällä seuraavassa esitettäviä torjuntatoimia päästään yleensä hyvään tulokseen. Myyrien luontaisten vihollisten – pienpetojen – suosiminen edesauttaa torjuntaa, mutta niiden avulla ei voida tuhoja estää.

Pellonmetsityskohteissa on heinäntorjunta välttämätöntä, mikäli myyrätuhoilta halutaan välttyä. Heinäntorjunnan tavoitteena on vähentää myyrien ravintokasvien määrä riittävän alhaiselle tasolle ja vähentää kesäikaan myyrille tärkeää suojakasvillisuutta. Lisäksi heinän vähentämisellä parannetaan taimien elinvoimaa koska juuristokilpailu muun kasvillisuuden kanssa vähenee. Heinäntorjunnan ansiosta huippuvuosina tapahtuva kesäaikainen syönti vähenee, eikä talvikanta pääsee kasvamaan liiaksi. Torjunta tulisi tehdä jo istutusta edeltävänä vuonna.

Heinimisellä voidaan vähentää tuhoja, jos kemiallista heinäntorjuntaa ei ole tehty, mutta se on selvästi heikompi vaihtoehto. Poistamalla heinä taimen ympäriltä syntyy aukko, jossa myyrät eivät liiku mielellään. Lisäksi lumi painuu taimen ympärillä tiukempaan, mikä vaikeuttaa myyrien liikkumista. Heinimisen yhteydessä kannattaa käyttää myös myyräkarkotteita.

Myös maanmuokkauksen tavoitteena on heinikon vähentäminen pellonmetsityskohteessa. Parhaaseen tulokseen päästään yhdistämällä muokkaukseen kemiallinen heinäntorjunta. Muokkaustapa on valittava maaperän mukaan, täyskyntö ja mätästys ovat antaneet hyviä tuloksia. Mätästys onnistuu parhaiten vähälumisina talvina ja vähälumisilla alueilla sillä myyrät välttävät liikkumista paljailla mättäillä. Täyskyntö ei jätä myyrille suojapaikkoja tai ravintoa, joita esim. pallekynnössä jää palteiden välialueille, myös palteeseen jää myyrille sopivia suojapaikkoja.

Karkotteiden käyttö on suositeltavaa istutuksen jälkeisenä toimenpiteenä. Karkotteet eivät ole myrkkyjä vaan niiden teho perustuu pahaan makuun ja hajuun. Jos kesäsyöntiä on odotettavissa, voidaan taimien tyvet käsitellä karkotteella jo alkukesästä. Heinäkuun lopulta lähtien karkotetta voidaan käyttää koko taimelle, mikä on tarpeen ennen talvea. Alkukesästä tehtävä torjunta-ainekäsittely koko taimelle voi aiheuttaa vaurioita vastaistutettuille taimille.

Karkotteen voi levittää taimiin esim. taskutusruiskulla, reppuruiskulla, maalisutilla tai kumihansikkaalla, jonka päälle on vedetty villalapanen tai hansikkaalla, johon on kiinnitetty vaahtomuovin palanen. Karkotteiden käyttö ja heiniminen vähentävät myös kaskaiden aiheuttamia vioituksia koivun taimilla.

Taimisuojia on nykyisin tarjolla laaja valikoima, ja erityisesti pellonmetsityksissä samoin kuin erikoispuulajien viljelyssä (hybridihaapa, tammi) niiden käyttöä suositellaan. Pienimmät ja edullisimmat taimisuojat maksavat alle markan ja lumessakin hyvin suojaavia 25-30 cm pitkiä suokia saa alle kahden markan, mikä on koivun taimien hinta. Myytti taimisuojien kalleudesta niiden käytön esteenä on historiaa. Taimisuojat eivät ole laiskan ihmisen apu, vaan suojat on käytävä tarkistamassa ainakin keväällä lumen sulamisen jälkeen ja mielellään myös syksyllä. Oikein käytettynä ne antavat hyvän suojan.

Myrkkyä voidaan käyttää talvella myyräntorjunnassa. Klerat -myrkkysyöttiä saa talvella käyttää peltomyyrien lumireikiin. Lumettomana aikana myrkyn käyttö ei ole sallittua.

Puulajin valinnalla pystytään ehkäisemään myyrätuhoja. Kaikki pääpuulajit ovat alttiita myyrätuhoille. Pellonmetsityskohteissa valinta tehdään useimmiten kuusen ja koivun välillä. Näistä kuusi on rauduskoivua kestävämpi. Koivuista hieskoivu kestää myyrätuhoja jonkin verran paremmin kuin rauduskoivu.

Taimitarhoilla taimien varastoinnissa tulee olla huolellinen, sillä joskus myyrät ovat talvella tunkeutuneet taimitarhoilla kenttäsäilytyksessä oleviin taimisäkkeihin ja tehneet pahaa tuhoa.