Pulskamailapistiäinen Arge pullata

Kuvaus

Pulskamailapistiäisen toukat syövät koivun lehtiä. Lehtien syönnistä on seurauksena kasvutappiota, puiden altistumista seuraustuhoille ja puiden kuivumista. Pulskamailapistiäinen luokiteltiin hävinneksi Suomesta 1950-luvun jälkeen. Laji havaittiin kuitenkin koivuja tappavana tuholaisena Ylämaalla. Pulskamailapistiäisen toukat ovat tappavan myrkyllisiä mm. lampaille ja lehmille.

Lisääntyminen ja leviäminen

Tiedot lajin biologiasta perustuvat lähinnä kirjallisuuteen ja muutamiin havaintoihin Ylämaan esiintymästä. Pulskamailapistiäiset aikuistuvat heinäkuussa. Naaras munii munansa koivunlehden sisälle sen reunoille.

Munavaihe kestää lyhyen aikaa. Toukkien syömäkausi on pääasiassa elokuussa ja viimeistään syyskuussa toukat menevät maahan. Siellä ne kehräävät sormenpään kokoisen kotelokopan, joka on melko löyhä ja toukka kuultaa kopan läpi. Toukka talvehtii kotelokopassa ja koteloituu seuraavana kesänä. Kotelovaihe on lyhyt.

Tuhot

Ainoa tuhokohde Suomessa on myrskyn tuhoaman kuusimetsän tilalle istutettu nuori koivikko.

Pulskamailapistiäisen massaesiintymien syitä ei tarkoin tunneta. Massaesiintymät liittyvät kuitenkin lämpimiin kesiin. Pulskamailapistiäinen on runsastunut ja levinnyt viime vuosina Itämeren piirissä.

Tuhot tapahtuvat loppukesällä. Koivut eivät enää samana kesänä pysty tekemään uusia lehtiä. Suomen ainoalla tunnetulla massaesiintymisalueella Ylämaalla voimakkaimmin syödyt puut eivät jaksaneet kasvattaa uusia lehtiä seuraavana keväänäkään vaan kuolivat.

Suomessa pulskamailapistiäinen ei ole aiemmin aiheuttanut tuhoa. Laji oli jo luokiteltu hävinneeksi, kun viimeiset havainnot lajista oli 1950-luvulta. Laji löydettiin uudelleen Ylämaalta 2000-luvulla. Tuhoja esiintyy n. 8 ha alueella. Tästä alueesta n. 1 ha on jo kuollut.

Toukat ovat erittäin myrkyllisiä (lophyrotomiini) ja viiden gramman määrä toukkia voi riittää tappamaan lampaan. Muukaan karja ei ole turvassa syödessään koivuja, joissa on pulskamailapistiäisen toukkia.

Lajin leviämistä Suomessa pitää seurata mm. sen myrkyllisyyden takia.

Torjunta

Pulskamailapistiäisen torjuntaan voisi soveltua diflubentsuronia tehoaineena sisältävät torjunta-aineet. Ne estävät toukkien kasvulle välttämättömän kitiinisynteesin, jolloin toukat kuolevat nahanluontivaiheessa. Torjunta olisi tehtävä kun toukat kuoriutuvat munista, mikä ajoittunee heinäkuulle.

Alueelle, jossa on todettu pulskamailapistiäisiä, ei pitäisi päästää karjaa laiduntamaan.

Samankaltaiset tuhot

Monet muutkin pistiäiset ja perhoset syövät koivun lehtiä. Tunnistus on mahdollista, jos puussa on edelleen toukkia tai jos maasta löytyy kotelokoppia. Aikuiset pistiäiset ovat helposti tunnistettavissa.