Punavyökariste Mycosphaerella pini

Kuvaus

Punavyökaristetta aiheuttaa kaksi lähisukuista kotelosientä, joista Euroopassa yleisempi, Dothistroma septosporum, havaittiin Suomessa ensi kertaa vuonna 2008. On kuitenkin todennäköistä, että tautia on esiintynyt meillä vähäisessä määrin jo paljon kauemmin. Punavyökaristeen itiöemät kehittyvät ruskettuneisiin neulasiin niiden vielä ollessa kiinnittyneinä oksiin. Sateinen sää altistaa männyt tartunnoille ja edistää itiöintiä sekä taudin leviämistä. Punavyökariste tappaa männyissä pääasiassa vanhimpia neulasia alle 4 metrin korkeudessa. Tautia on kaiken ikäisissä puissa, mutta eniten tiheissä taimikoissa ja nuorissa männiköissä. Varjossa kasvavat taimet ovat karisteelle altteimpia.

Tuhot

Punavyökaristeen aiheuttamat vahingot ovat toistaiseksi olleet Suomessa vähäisiä. Tauti on tappanut, tai myötävaikuttanut yksittäisten taimien menehtymiseen, vain poikkeuksellisen tiheissä taimikoissa.

Punavyökariste on kuitenkin Englannissa ja monin paikoin Keski-Euroopassa aiheuttanut 1990-luvulta lähtien pahaa tuhoa mustamänniköissä (Pinus nigra), korsikanmänniköissä (Pinus nigra, ssp. laricio) ja kontortamänniköissä (Pinus contorta) varsinkin alueilla, jotka eivät ole puun alkuperäistä levinneisyysaluetta. Englannissa on korsikan-  ja kontortamännyn istutus jouduttu kieltämään näiden tuhojen vuoksi. Ensin mainitut on assosioitu keskieurooppalaiseen ja jälkimmäiset pohjoisamerikkalaiseen punavyökaristekantaan. Punavyökariste on aiheuttanut runsaasti tuhoja myös Pohjois-Amerikan kontortamänniköissä ja eteläisen pallonpuoliskon radiatamänniköissä.

Metsämäntyä (Pinus sylvestris) pidettiin aiemmin punavyökaristeelle kestävänä, mutta myös sillä on viime vuosina alkanut esiintyä tuhoja etenkin Keski-Euroopassa. Syytä tähän muutokseen ei tiedetä.

Torjunta

Paras torjuntakeino on oikea-aikainen männyntaimikoiden ja kasvatusmänniköiden harvennus.