Pystynävertäjä Tomicus piniperda
Pystynävertäjä
Pystynävertäjä on keväällä ensimmäinen kaarnakuoriainen, joka lähtee parveilemaan. Lämpimät kevätpäivät, jolloin lämpötila nousee yli 10° C, houkuttelevat etsimään lisääntymismateriaalia: mäntypinoja, heikentyneitä pystypuita ja myrskynkaatoja.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, huhtikuu 2014)
Pystynävertäjä
Onnistuneesta iskeytymisestä kertoo kirjava puru rungolla.
Kuva: Antti Pouttu (Harjavalta, toukokuu 2013)
Pystynävertäjä
Jos nävertäjäkanta on suuri, voi sopivista talvehtimispaikoista, suurten mäntyjen tyvistä, irrota kaarnaa huomattavasti. Harvoin tämä vaikuttaa mäntyjen elinvoimaan.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, huhtikuu 2014)
Pystynävertäjä
Jos iskeytymistä yritetään heikentyneeseen pystypuuhun, mänty puolustauttuu pihkanerityksellä. Onnistuneesta puolustuksesta jää merkiksi pihkasuppilo.
Kuva: Antti Pouttu (Tuusula, kesäkuu 2004)
Pystynävertäjä
Pystynävertäjän emokäytävä on puun pituussuunnassa kulkeva suora yksinkertainen käytävä, jonka reunoille naaras munii munansa.
Kuva: Antti Pouttu (Harjavalta, toukokuu 2011)
Pystynävertäjä
Munat kuoriutuvat emokäytävän alkupäässä ensin, ja toukat alkavat syödä nilaa.
Kuva: Antti Pouttu (Harjavalta, toukokuu 2012)
Pystynävertäjä
Kaarnakuoriaisten toukat ovat melko samannäköisiä: vaalea ruumis, jalat surkastuneet ja ruskea, melko iso pää.
Kuva: Antti Pouttu (Kemiö, heinäkuu 2017)
Pystynävertäjä
Kotelossa on nähtävissä jo aikuisen piirteitä, kuten jalat, tuntosarvet, silmät ja peitinsiivet. Ylhällä pilkistää muurahaiskuoriaisen toukka, joka on kaarnakuoriaisten saalistaja.
Kuva: Antti Pouttu (Harjavalta, kesäkuu 2012)
Pystynävertäjä
Tyypillistä pystynävertäjän valtaamalle rungolle on, että kaarna putoaa helposti ja että pihkoittuneet emokäytävät erottuvat melko selvästi.
Kuva: Antti Pouttu (Yyteri, syyskuu 2016)
Pystynävertäjä
Paksun kaarnan alla elintilasta kilpailevat myös sarvijaakon toukat. Isompina toukkina ne ovat niskan päällä ja syövät pystynävertäjän toukatkin, ja vain pihkoittuneet emokäytävät jäävät muistuttamaan pystynävertäjien iskeymistä.
Kuva: Antti Pouttu (Kemiö, syyskuu 2016)
Pystynävertäjä
Nuoret aikuiset poistuvat puusta kesäkuun lopulta alkaen ja runkoon ilmestyy reikiä kuin haulikolla ampuen.
Kuva: Antti Pouttu (Harjavalta, toukokuu 2013)
Pystynävertäjä
Nuoret aikuiset tarvitsevat vielä ruokaa talvehtimista ja seuraavan kevään munintaa varten. Ne lentävät mäntyjen latvoihin ja nävertävät versojen ydintä ravinnokseen. Syksyn mittaan versot putoavat maahan.
Kuva: Antti Pouttu (Yyteri, syyskuu 2006)
Pystynävertäjä
Mänty voi kasvattaa uuden verson kääpiöoksassa neulasparin välissä olevasta silmusta. Kun monesta silmusta kasvaa uusi verso, latva pensastuu.
Kuva: Antti Pouttu (Punkaharju, toukokuu 2017)
Pystynävertäjä
Jos latvakasvain kuolee ytimennävertäjien syönnin takia, saattaa sivuoksasta kasvaa uusi latva, mikä aiheuttaa mutkan runkoon.
Kuva: Antti Pouttu (Birmensdorf, talvi 1997)
Pystynävertäjä
Ytimennävertäjien aiheuttama latvatuho voi olla vakava yhdenkin vuoden tuhon jälkeen, kuten tässä myöhästyneen taimikonharvennuksen jälkeen. Kaarnoittumaan ehtineet rungot oli jätetty metsään.
Kuva: Antti Pouttu (Harjavalta, elokuu 2010)
Pystynävertäjä
Pysyvien varastopaikkojen ympäristössä näkee usein pitkäaikaisen syöntipaineen jäljet: latvat kapenevat piikkimäisiksi.
Kuva: Antti Pouttu (Imatra, heinäkuu 2006)
Pystynävertäjä
Mäntypuutavara pitää saada metsästä pois ennen kuin pystynävertäjät aikuistuvat, jos halutaan välttyä latvustuhoilta. Aikuistuminen alkaa lämpimänä keväänä ennen kesäkuun puoliväliä.
Kuva: Antti Pouttu (Yyteri, syyskuu 2006)
Pystynävertäjä
Männyt kuolevat harvoin pystynävertäjän syönnin takia. Kylestyneitä versonsyöntejä näkee usein, etenkin hyväkasvuisilla mailla.
Kuva: Antti Pouttu (Punkaharju, toukokuu 2017)
Kuvaus
Pystynävertäjä ja vaakanävertäjä (ytimennävertäjät) ovat vahingollisimpia mäntyjen hyönteistuholaisia. Kuoriaiset iskeytyvät puiden latvuksiin aiheuttaen kasvainmenetyksiä ja sen seurauksena kasvutappioita. Puiden latvat harsuuntuvat ja pitkään jatkuvien tuhojen seurauksena latvat kuivuvat. Pystynävertäjä voi osallistua myös heikentyneiden pystypuiden tappamiseen. Ytimennävertäjät ovat primaarisia tuhonaiheuttajia iskeytyessään kasvaimiin. Iskeytyessään kuoren alle lisääntymään ne ovat pääsääntöisesti sekundaarisia tuhonaiheuttajia, eli ne iskeytyvät jo heikentyneisiin puihin. Pystynävertäjää tavataan koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Pystynävertäjät parveilevat, kun päivälämpötila ylittää + 12 °C. Etelä-Suomessa parveilu alkaa huhtikuun puolivälin tienoilla, joskus jo maaliskuun lopulla, ja Pohjois-Suomessa 2-4 viikkoa myöhemmin. Parveilun aikana kuoriaiset kaivautuvat lisääntymään männyn kuoren alle. Naaras kaivaa noin 10 cm pitkän emokäytävän, jonka reunoille se munii. Parveilun huippu on ohitse noin kahdessa viikossa, tosin kylmällä säällä se voi kestää pidempään. Pystynävertäjät lisääntyvät puussa, jonka nila on vielä tuoretta, kuten kannoissa, kuorellisessa puutavarassa, tuulenkaadoissa ja heikentyneissä pystypuissa.
Noin kahden kuukauden muna- ja toukkavaiheen jälkeen seuraa lyhyt kotelovaihe. Uusien aikuisten lähdön huippu sattuu noin kolme kuukautta parveilun huipusta. Uusia aikuisia kehittyy noin 600 kuoripinnan neliömetriä kohden. Vaihtelu on kuitenkin suurta johtuen mm. säästä ja ravinnon laadusta.
Uudet aikuiset kuoriutuvat kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen ja lentävät ravintosyöntiin läheisten mäntyjen latvuksiin. Kuoriaiset valitsevat lähimmät puut ja iskeytyvät useimmiten latvan yläosan kasvaimiin, jotka piirtyvät taivasta vasten. Vauriot ovat pahimpia pisimmissä tai muita korkeammilla paikoilla kasvavissa puissa. Yksi kuoriainen vioittaa keskimäärin 1-3 kasvainta. Kasvainsyönti jatkuu lokakuuhun saakka.
Pystynävertäjät talvehtivat mäntyjen paksussa tyvikaarnassa ja karikkeessa. Ne vetäytyvät talvilepoon lämpötilan laskiessa 0 Celsius-asteen alapuolelle, yleensä lokakuussa.
Talvilevosta heränneet kuoriaiset aloittavat lisääntymisparveilun tai hakeutuvat suoraan mäntyjen kasvaimiin. Suoraan kasvaimiin siirtyvät kuoriaiset ovat nuoria aikuisia, jotka eivät ole vielä lisääntymiskypsiä. Lisääntymisvaiheen jälkeen myös vanhat aikuiset lentävät lähipuiden kasvaimiin. Tämä tapahtuu loppukevään ja alkukesän aikana.
Tuhot
Ytimennävertäjiä esiintyy kaikilla männyn kasvupaikoilla, missä on sopivaa tuoretta lisääntymismateriaalia tarjolla. Kangasmailla se on yleisempi kuin turvemailla.
Tuhot voivat jatkua vuodesta toiseen samalla paikalla, jos lähistöllä on tarjolla sopivia lisääntymispaikkoja. Hyviä esimerkkejä ytimennävertäjätuhojen etenemisestä ovat sahojen, puunjalostuslaitosten ja vakituisten puutavaran välivarastopaikkojen lähimetsät.
Aikuinen kuoriainen käyttää ravinnokseen vuosikasvainten ydinosaa. Kasvaimen sisään näverretty käytävä heikentää puuta yleensä niin paljon, että kasvain katkeaa tuulen tai lumen voimasta. Muita paksumpi latvakasvain kestää paremmin eikä useinkaan katkea. Kasvainvioitus kohdistuu lähinnä ensimmäisen ja toisen vuoden kasvaimiin latvan yläosassa, missä yhteyttäminen on aktiivisinta. Neulasmassan vähenemisen seurauksena puun kasvu hidastuu. Latva voi myös kuivua, kun hidastuneen haihdunnan seurauksena nestevirtaukset ylöspäin vähenevät. Syömäkuvioiden kaivaminen puun nilakerrokseen katkaisee puun nestevirtaukset. Jos käytäviä on rungon ympäri, on seurauksena puun kuolema.
Pysty- ja vaakanävertäjät ovat merkittävimmät mäntyjä vioittavat kaarnakuoriaiset. Kasvaintuhot kohdistuvat latvan yläosaan, joka merkitys on suurin puun elintoimintojen kannalta. Yhteyttävä neulasmassa vähenee ja nestevirtaukset ylöspäin heikkenevät. Monivuotisen syönnin seurauksena latvan huippu alkaa usein kuivua. Rungon sädekasvussa alkaa näkyä pienenemistä, kun kasvaimia tuhoutuu 20-100 (nuoret männyt) ja 50-150 (varttuneet puut). Kasvainten menetys vaikuttaa puun elintoimintoihin useita vuosia. Pahimmissa tapauksissa puunkasvutappiot ovat 50 % tuhoa seuraavan kymmenvuotiskauden kasvusta. Kasvainten mukana putoaa myös kukkasilmuja ja käpyjä, jolloin siemensato pienenee. Käpyjen menetys heikentää uudistumista männyn siemenpuualoilla. Pystynävertäjä voi iskeytyä heikentyneiden pystypuiden kuoren alle, mikä johtaa useimmiten puiden kuolemiseen.
Torjunta
Riski on suuri männiköissä, joiden lähellä on ytimennävertäjille sopivaa lisääntymismateriaalia. Tuhoriskiä lisäävät edellisen talven ja seuraavan kevään aikana kerätyt mäntypuutavarapinot, kannot, myrskytuhopuut, lumenmurrot ja muiden tuholaisten heikentämät puut. Kasvutappiot ovat erittäin todennäköisiä mäntypuutavaravarastojen läheisyydessä.
Yksittäisen tuulenkaadon korjaaminen ei ole tarpeellista, mutta jos tuulenkaatoja on useita pienellä alueella, tulee ne korjata ajoissa pois. Metsätuholaissa korjuuseen velvoitetaan, mikäli kaatuneita puita on enemmän kuin 20 m³ hehtaaria kohti.
Tuhoilta voidaan lähes kokonaan välttyä, jos huolehditaan siitä, ettei paksukuorista tuoretta mäntypuutavaraa tai tuulenkaatoja ole tuholaisen parveiluaikana (huhti-toukokuu) metsässä. Jos sopivaa lisääntymismateriaalia on kuitenkin jäänyt metsään, poiskuljetuksesta on huolehdittava metsätuholain velvoitteiden mukaan. Mäntypuutavara, joka on kaadettu 1.9. -31.5. tulee kuljettaa Etelä-Suomessa pois viimeistään 1.7. ja Pohjois-Suomessa viimeistään 15.7.
Puutavarapinojen ylimmät kerrokset on mahdollista kuoria. Kuoriminen on tehtävä Etelä-Suomessa viimeistään 1.6. ja Pohjois-Suomessa viimeistään 15.6. Puutavarapinot voidaan myös peittää tai sadettaa. Pino tulee peittää kokonaan iskeytymisen estävällä katteella ennen parveilun alkua. Peittäminen on syytä tehdä Etelä-Suomessa viimeistään maaliskuun lopulla ja Pohjois-Suomessa viimeistään huhtikuun lopulla. Sadetus on aloitettava Etelä-Suomessa viimeistään 15.6. ja Pohjois-Suomessa viimeistään 30.6. Sitä on jatkettava vähintään 8 viikkoa, jotta kaikki ytimennävertäjien kehitysasteet kuolevat pinon eri osissa.
Puupinojen suojaaminen on mahdollista lisäksi torjunta-ainekäsittelyn ja pinojen sijoittelun avulla. Torjunta-aine on levitettävä pinon pinnalle ennen ytimennävertäjien iskeytymistä ja käyttöohjeiden mukaisesti. Pinojen sijoittelussa on otettava huomioon, että pinot tulevat riittävän etäälle läheisistä mäntymetsiköistä. Tarkemmat vaatimukset löytyvät asetuksesta.
Uudistettaessa metsää männyn siemenpuumenetelmää käyttäen voi uudistumistulos heiketä, mikäli kuoriaiset pääsevät iskeytymään siemenpuiden kasvaimiin uudistamisaloilla. Kasvainsyönnistä seuraa kukkasilmujen ja käpyjen menetyksiä. Siemenpuiden läheisyydessä ei saisi olla lisääntymispaikaksi sopivaa puutavaraa parveiluaikaan. Myös paksukuorisissa hakkutähteissä ja pitkissä kannoissa voi kehittyä haitallisen paljon pystynävertäjiä.
Taimikonhoitotöiden ja harvennusten ajoitus on tärkeää, jos taimikkoon on jäämässä runsaasti paksukuorista perkaus- ja harvennustähdettä. Hoitotyöt on turvallisinta ajoittaa kesä-elokuuhun, jolloin tähteet ehtivät kuivua riittävästi ennen seuraavan kevään parveilua. Päätehakkuualoilla pystynävertäjiä kehittyy runsaasti kannoissa ja paksukuorisissa hakkuutähteissä. Kantojen tulisi olla mahdollisimman lyhyitä, ja paksukuoriset rungon kappaleet tulisi kuljettaa pois hakkuualalta.
Samankaltaiset tuhot
Vaakanävertäjä aiheuttaa samanlaista vahinkoa männyn kasvaimissa. Nyhäkaarnakuoriaisen syömäkuviot muistuttavat pystynävertäjän kuvioita. Männynversokääriäisen toukka kaivautuu männyn kasvaimen sisään.