Ranskanräätäli Monochamus galloprovincialis
Ranskanräätäli
Tukkijäärät ovat isoja, tummia, pitkäsarvisia jääriä, joilta puuttuvat runkojäärien valkeat kuvioinnit.
Kuva: Antti Pouttu (Puumala, heinäkuu 2006)
Ranskanräätäli
Ranskanräätälin metsätaloudellinen merkitys muuttuu, jos mäntyankeroinen pääsee kotiutumaan Suomen metsiin, koska se olisi tärkein ankeroisen vektori.
Kuva: Antti Pouttu (Puumala, heinäkuu 2006)
Ranskanräätäli
Ranskanräätälin toukkia voi läytää mäntymetsistä kaatuneiden puiden latvoista tai lumen murtamista oksista.
Kuva: Antti Pouttu (Oripää, elokuu 1983)
Ranskanräätäli
Portugalissa ranskanräätälit ovat lisääntyneet mäntyankeroisen tappamissa puissa ja levittävät ankeroisia edelleen.
Kuva: Antti Pouttu (Setubal, maaliskuu 2007)
Ranskanräätäli
Toukkien pää on kapea ja uponnut suurimmaksi osaksi etuselän sisään. Toukkien jalat ovat surkastuneet. Nämä tuntomerkit sopivat Lamiinae alaheimoon, johon kuuluvat tukkijäärien lisäksi myös sarvijaakot ja haapsaset.
Kuva: Antti Pouttu (talvi 2003)
Ranskanräätäli
Täyskasvuisen räätälin toukan erottaa suutarin toukasta takaruumiin hengitysaukkojen koosta: takaruumiin 1. aukko on noin puolet pienempi kuin keskiruumiin hengitysaukko (vasemmalla) ja toinen takaruumiin aukoista on vielä pienempi kuin ensimmäinen.
Kuva: Antti Pouttu (talvi 2003)
Ranskanräätäli
Räätäli asustaa yleensä hilsekaarnaisessa rungon osassa tai oksissa, kun taas suutari valitsee paksukaarnaiset rungon osat tyvellä.
Kuva: Antti Pouttu (Puumala, huhtikuu 2016)
Ranskanräätäli
Räätälin ulostuloreikä on pyöreä, noin 5 mm halkaisijaltaan.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, lokakuu 2016)
Kuvaus
Ranskanräätäli on 18-24 mm pitkä sarvijäärä. Se kuuluu tukkijääriin, joita ovat myös suutari ja tavallinen räätäli. Ranskanräätälin tuntosarvet ovat ruumista pidemmät. Sillä on etuselän kummallakin puolella terävä hammas. Ranskanräätälin toukka on valkea ja jalaton. Ranskanräätäli elää yksinomaan männyllä. Se voi käytävillään pilata puun sahatavaraksi kelpaamattomaksi. Ranskanräätäli on sekundaarinen tuhonaiheuttaja, eli se iskeytyy vain tukkivarastojen mäntyrunkoihin, tuulenkaatoihin ja metsään jääneisiin kookkaisiin latvuksiin. Lajia esiintyy koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Ranskanräätälinaaras laskee munansa heinä – elokuussa aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla oleviin männynrunkoihin.
Munista kuoriutuvat toukat nakertavat epämuotoisia käytäviä kuoren alle. Noin kuuden viikon kuluttua toukat painuvat puun sisälle, jonne ne kaivertavat sormenlevyisen käytävän. Lopulta käytävä alkaa kaareutua takaisin kohti puun pintaa. Toukka talvehtii puun sisällä. Jotkut toukista koteloituvat ja kuoriutuvat seuraavana kesänä. Pääosa toukista tarvitsee kuitenkin vielä toisen kesän kehittyäkseen aikuisiksi.
Tuhot
Ranskanräätäli elää männyllä. Se iskeytyy kulon heikentämiin pystypuihin, tuulenkaatoihin, kuorellisen mäntypuutavaran varastoihin, kookkaisiin hakkuutähdelatvuksiin sekä nippulauttoihin. Aurinkoiset paikat ovat ranskanräätälin suosiossa.
Ranskanräätäli ei aiheuta leviämisellään varsinaista uhkaa elävälle puustolle. Jos toukkien ravintosyönti saa vapaasti jatkua puutavarassa kesän yli, seurauksena voi olla puutavaran kelpaamattomuus sahatavaraksi. Pahin tilanne voi syntyä pysyvillä puutavaran varastopaikoilla.
Ranskanräätälin toukat nakertavat syvälle puuaineeseen ulottuvia miltei sormenlevyisiä käytäviä. Se pilaa käytävillään puita sahatavaraksi kelpaamattomiksi. Laji on maassamme huomattavasti esim. suutaria harvinaisempi.
Torjunta
Paahteisille paikoille kesäisin varastoidulla puutavaralla on suuri riski joutua ranskanräätälin ja muiden tukkijäärien iskeytymisen kohteeksi. Myös kulometsät ja tuulenkaadot ovat otollisia lisääntymispaikkoja ranskanräätälille.
Pienimmillä puutavaran arvon menetyksillä selviydytään, kun kesällä kaadettu puutavara sahataan kahden viikon kuluessa hakkuusta. Tuoreita kuorimattomia mäntytukkeja ei ole suositeltavaa varastoida aurinkoisilla paikoilla kesän yli. Kuoritut ja varjossa olevat puut saavat yleensä olla rauhassa. Jos kuorinta ei ole mahdollista, puut on peitettävä tai varastoitava vedessä. Uittonippujen yläosa olisi kuitenkin hyvä peittää. Mikäli puutavarasta löytyy toukkia, on sahaus tai kuorinta tehtävä välittömästi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myrskytuho- ja kuloalueilta tulleisiin runkoihin sekä uittonippujen yläosien puihin.
Samankaltaiset tuhot
Muut tukkijäärät, suutari ja räätäli, ovat hyvin saman näköisiä ja tuhotkin samankaltaisia. Räätäli elää vain kuusella, suutari sekä kuusella että männyllä. Sarvijaakon toukka muistuttaa huomattavasti tukkijäärien toukkia. Eri lajien käytäviä voi olla samassa puussa. Sarvijaakon käytävissä puru on ruskeaa, hienompaa ja tiiviiksi “makkaroiksi” pakkautunutta. Puupistiäisten lentoreiät muistuttavat tukkijäärien lentoreikiä. Puupistiäiset eivät kuitenkaan kaiva käytäviä kuoren alle. Pistiäisten reiät ovat aivan pyöreitä ja vaihtelevan kokoisia. Jymyjäärän lentoreiät ovat suunnilleen samankokoisia kuin tukkijäärien, mutta niitä on vain vanhoissa, lahoavissa rungoissa.