Ravinnepuute

Kuvaus

Kangasmaan metsissä typen niukkuus rajoittaa monilla kasvupaikoilla puiden kasvua. Turvemailla kasvua rajoittavat yleisimmin fosfori ja kalium, joskus myös typpi. Ravinteiden niukkuus ja siitä aiheutuva heikko kasvu ei ole tauti. Niukkaravinteisilla mailla kasvava puu saattaa olla terve, vaikka on hidaskasvuinen. Ravinteiden epätasapaino – joidenkin ravinteiden niukkuus suhteessa toisiin ravinteisiin saattaa aiheuttaa näkyviä oireita puun lehdissä, neulasissa tai kasvutavassa. Oireita voivat olla värimuutokset neulasissa ja lehdissä, tai erilaiset kasvuhäiriöoireet (latvuksen oireet).

Pääravinteita ovat typpi(N), fosfori (P), kalium (K), kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja rikki (S). Hivenravinteita (mangaani Mn, rauta Fe, boori B, kupari Cu, sinkki Zn, kloori Cl) puut käyttävät vähän verrattuna pääravinteisiin. Muutamat ravinteet siirtyvät puussa kasvinosista toisiin helposti (N, K) tai melko helposti (P, S, Mg), jotkin liikkuvat huonosti (Ca). Puutosoireiden esiintyminen vanhoissa neulasissa osoittaa ravinteen voimakasta siirtymistä (N, P, K, Mg). Jos oireet näkyvät vain uusissa neulasissa (S, Fe, Cu, Mn) tai kasvupisteissä, se osoittaa vähäistä remobilisaatiota.

Ravinnepuutokset voidaan määrittää neulasista tai lehdistä tehtävän ravinneanalyysin avulla. Myös silmänvaraisesti voidaan arvioida ravinnepuutoksia. Silloin tutkitaan, missä kasvinosassa oire ilmenee. Määritetään oirehtivien neulasten, lehtien tai muiden kasvinosien ikä ja sijainti latvuksessa tai oksassa. Oireet kuvataan tarkastellen väriä ja värisävyä, värirajoja ja mahdollisten kasvuhäiriöiden laatua. Myös oireiden havainnointiajankohta ja oireiden yleisyys metsikössä kirjataan sekä kasvupaikkatyyppi määritetään.

Tuhot

Typpi

Typen niukkuuden yleisenä oireena on koko latvuston alueella neulasissa tai lehdissä ilmenevä kellanvihreä-keltainen kloroosi, joka on tasaista neulasten kaikissa osissa. Typen niukkuuteen liittyy aina heikko kasvu sekä neulasten lyhyys ja hentous. Kloroosi typen puutoksessa aiheutuu viherhiukkasten vähenemisestä.

Fosfori

Fosforin puutoksessa neulasten värioireet ovat harvinaisia ja vaikeasti tulkittavia. Neulasten väri on usein melko normaali. Pituuskasvu on vähäistä ja kasvaimet ovat ohuita ja heikon puutumisen vuoksi mutkaisia. Männyn fosforinpuutoshavainnoista suurin osa on ojitetuilta turvemailta, joilla fosfori on yleisimmin ja voimakkaimmin puiden kasvua rajoittava tekijä.

Kalium 

Kaliumin puutosta esiintyy lähinnä vain turvemailla. Vasta ankara kaliumin puutos heikentää puuston kasvua merkittävästi ja toisinaan myös nopeasti. Kaliumin puutos näkyy neulasissa kellertävänä värinä. Keltainen värikloroosi on selvimmin havaittavissa elokuussa ja syksyllä. Männyllä se on aluksi voimakkainta kasvaimien kärkiosien neulasissa ja neulasten kärkiosissa. Loppukesällä neulasten kärjet voivat alkaa kuivua, muuttua nekroottisiksi. Kaliumin puutos voi aiheuttaa kasvainten kärkiosien neulasten ja kärkisilmujen kuolemista turvemaiden männyissä. Suometsissä kaliumin puute on yleisintä alun perin märillä, nevaisilla ojitetuilla soilla.

Kuusella kaliumin puutos on helpoimmin tunnistettavissa elokuusta alkaen. Tällöin vuoden vanhat neulaset ovat kellertäviä – täysin keltaisia. Samaan aikaan uusimmat neulaset ovat vihreitä tai ainakin huomattavasti vihreämpiä kuin vanhemmat neulaset. Suomessa kaliumin puutosoireita kuusella on tavattu vain turvemailla. Usein alikasvoskuuset paljastavat kaliumin puutoksen herkemmin kuin saman kasvupaikan mänty tai koivu.

Boori 

Boorin puutos nähdään kasvuhäiriöistä, joissa neulaset ovat pitkiä ja paksuja. Samalla latvakasvaimessa ja usein myös ylimmissä oksissa kärkikasvupisteitä tai silmuja kuolee. Toistuessaan tästä saa alkunsa monihaarainen päältä tasainen tai pyöristynyt latvus. Puu voi alkaa näyttää pensasmaiselta. Kasvuhäiriö voi kestää vuosikymmeniä. Kasvuhäiriöisiä puita tavataan metsiköissä yleensä laikuittain. Boorinpuutoksesta johtuvia kasvuhäiriöitä tavataan yleisimmin pellonmetsitysalueilla kaikilla puulajeilla sekä kaskialueen kuusikoissa Itä-Suomessa.

Torjunta

Ravinnetalouden epätasapainoja voidaan korjata lannoittamalla. Kaupallisten lannoitteiden lisäksi erityisesti suometsissä voidaan käyttää puutuhkaa. Puhdas puutuhka sisältää tavallisesti typpeä lukuun ottamatta kaikkia puiden tarvitsemia ravinteita oikeissa suhteissa. Tuhka ei kuitenkaan sisällä typpeä, sillä typpi vapautuu ilmakehään palamisprosessissa. Tuhkalannoitus parantaa puiden ravinnetilaa pitkäaikaisesti. Tuhkan vaikutus riippuu mm. suo- tai turvekangastyypistä, puulajista, levitetyn tuhkan määrästä ja laadusta sekä puuston ravinnetilasta. Tuhkan lannoitusvaikutus on hyvä erityisesti runsastyppisillä kasvupaikoilla, joilla puiden kasvua rajoittaa kaliumin niukkuus ja fosforin huono saatavuus.