Suutari Monochamus sutor
Suutari
Tukkijäärälajien aikuiset ovat hyvin samannäköisiä. Suutari on yleensä hiilenmusta ja sen takanilkkojen tyvinivel on pitkänomaisempi kuin ranskanräätälin. Etuselän ja peitinsiipien välissä olevassa kilvekkeessä oleva keskijuova ulottuu suutarilla läpi kilvekkeen.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, elokuu 2014)
Suutari
Suutari toukkia voi löytää niin männyyistä kuin kuusista, yleensä paksukaarnaisesta osasta.
Kuva: Antti Pouttu (Oripää, elokuu 1983)
Suutari
Suutarin ulostuloreikä on pyöreä, noin 5 mm halkaisijaltaan.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, lokakuu 2016)
Kuvaus
Suomessa on kolme tukkijäärälajia: suutari, räätäli ja ranskanräätäli. Suutari on näistä lajeista yleisin. Se on suuri musta sarvijäärä, joka iskeytyy sekä kuusi- että mäntypuutavaraan. Syvälle puuaineeseen ulottuvat käytävät pilaavat puutavaran laadun. Suutarin amerikassa asuvat lähisukulaiset kuljettavat mukanaan matomaisia pieniä mäntyankeroisia, jotka voivat estää puun pihkanerityksen ja aiheuttaa puun kuoleman. Toistaiseksi mäntyankeroiset eivät ole päässeet leviämään tuontipuutavarasta metsiimme. Suutari on sekundaarinen tuhonaiheuttaja, eli se iskeytyy metsäpalon heikentämiin puihin, tuulenkaatoihin ja kuorelliseen havupuutavaraan. Suutaria tavataan koko maassa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Suutarit parveilevat heinä – elokuussa. Naaras kaivertaa kaarnaan suppilomaisen ontelon, johon se munii tavallisesti kaksi munaa. Munasuppilot ulottuvat nilaan saakka.
Munista kuoriutuvat toukat syövät aluksi nilaa kuoren alla muodostaen epämääräisen muotoisen käytäväkuvion. Noin kuuden viikon ikäisinä ne tunkeutuvat litteistä rei’istä syvälle puun sisälle, jossa ne talvehtivat. Toukat irrottavat puuaineesta käytäviä kaivaessaan tikkumaisia puunsiruja. Toukat koteloituvat seuraavana keväänä.
Koteloista kuoriutuvat aikuiset poistuvat puuaineesta pyöreiden lentoreikien kautta (halkaisija 6-8 mm) ja aloittavat jälleen parveilun heinä – elokuussa.
Tuhot
Suutari elää kuusella ja männyllä. Se iskeytyy aurinkoisilla paikoilla tuoreeseen puutavaraan, hakkuutähteeksi jääneisiin kookkaisiin latvuksiin, nippulauttojen vedenpäällisiin osiin, metsäpalon tai kulon kärventämiin pystypuihin sekä tuulenkaatoihin.
Suutarin toukat syövät nilaa ja kaivertavat syvälle puuaineeseen ulottuvia käytäviä. Nilan alla olevasta epämuotoisesta ontelosta lähtee soikea käytävä puun sisälle. Toukat työntävät käytävistä tikkumaista purua kuoren alle kaivertamaansa onteloon. Käytävä saattaa ulottua jopa 7 -8 cm:n syvyyteen tai ohuilla puilla aina puun ytimeen saakka. Toukat kaivautuvat lähelle puun pintaa, johon ne koteloituvat. Aikuiset suutarit poistuvat puusta pyöreän 6-8 mm:n läpimittaisen reiän kautta.
Suutarin syvälle puuhun ulottuvat käytävät pilaavat puutavaran laadun sahatavaraksi kelpaamattomaksi. Nopeutuneet puutavaran korjuuketjut ovat vähentäneet suutarin merkitystä puutavaran pilaajana.
Torjunta
Loppukesällä aurinkoisilla paikoilla makaavat kuorelliset mänty- ja kuusipuutavarapinot ovat altteimpia suutarien hyökkäyksille. Mänty- ja kuusipuutavara tulee sahata kesäaikaan kahden viikon sisällä kaadosta. Varastoitaessa puutavaraa pidemmän aikaa kesällä varastoitavat tukit tulee kuoria.
Samankaltaiset tuhot
Muut tukkijäärät, ranskanräätäli ja räätäli ovat hyvin saman näköisiä ja tuhotkin samankaltaisia. Räätäli elää vain kuusella, ranskanräätäli männyllä. Sarvijaakon toukka muistuttaa huomattavasti tukkijäärien toukkia. Eri lajien käytäviä voi olla samassa puussa. Sarvijaakon käytävissä puru on ruskeaa, hienompaa ja tiiviiksi “makkaroiksi” pakkautunutta. Puupistiäisten lentoreiät muistuttavat tukkijäärien lentoreikiä. Puupistiäiset eivät kuitenkaan kaiva käytäviä kuoren alle. Pistiäisten reiät ovat aivan pyöreitä ja vaihtelevan kokoisia. Jymyjäärän lentoreiät ovat suunnilleen samankokoisia kuin tukkijäärien, mutta niitä on vain vanhoissa, lahoavissa rungoissa.