Tähtikudospistiäinen Acantholyda posticalis

Kuvaus

Tähtikudospistiäisen toukat syövät männyn neulasia kutomansa seittikudoksen suojissa. Neulasten syönnistä on seurauksena kasvutappiota, puiden altistumista seuraustuhoille ja puiden kuivumista. Tähtikudospistiäinen on sukunsa yleisin laji ja on levinnyt Suomessa lähes koko männyn levinneisyysalueelle. Tuholaisena se on kuitenkin harvinainen. Ensimmäinen joukkoesiintymä, joka johti mäntyjen kuolemaan ja jatkuu yhä, havaittiin vuonna 2006 Yyterissä.

Lisääntyminen ja leviäminen

Tähtikudospistiäiset aikuistuvat toukokuun puolivälistä alkaen ja lentoa jatkuu heinäkuun alkuun asti. Koiraat lentävät vilkkaammin kuin naaraat. Naaras munii veneenmuotoiset munansa usein puun latvaan yksitellen neulasten kärkipuoliskoon. Yksi naaras voi munia 30 – 50 munaa. Munia voi löytyä kaikenikäisistä puista sirkkataimista alkaen. Joskus munia löytyy myös kuusen neulasilta, mutta syöntiä kuusilla ei ole havaittu.

Munavaihe kestää vain pari viikkoa. Toukkien kuoriutuminen alkaa kesäkuun alkupuolella. Ne syövät kaikenikäisiä neulasia, mutta aikaisin kuoriutuneet toukat käyttävät pääasiassa vanhoja neulasia, kun taas myöhään kuoriutuneet syövät uusiakin neulasia. Tästä johtuu sekalainen syömäjälki, jonka voi sekoittaa sekä rusko- että pilkkumäntypistiäisen syömäjälkeen. Toukat syövät lyhyehkön ajan, vain 3 – 4 viikkoa. Yksi toukka kuluttaa noin 50 neulasparia. Heinä-elokuussa toukat laskeutuvat maahan ja kaivautuvat syvällekin kivennäismaahan, jossa ne elävät kahdesta viiteen vuotta, tavallisimmin kolme vuotta. Kotelovaihe on lyhyt, eikä tällä lajilla ole kotelokoppaa suojanaan. Uudet aikuiset kuoriutuvat touko-kesäkuussa. Sukupolviaika on Suomessa kaksi tai kolme vuotta, mutta pienellä vähemmistöllä viisikin vuotta.

Tuhot

Tavallisesti tähtikudospistiäinen esiintyy vähälukuisena karuissa ja valoisissa, hiekkapohjaisissa männiköissä. Tähtikudospistiäisen massaesiintymien syitä ei tarkoin tunneta edes Keski-Euroopassa, missä se on paljon pahempi tuholainen kuin meillä. Lämpimät kesät ja hiekkamaat liittyvät kuitenkin massaesiintymiin. Massaesiintymät voivat kestää parikymmentäkin vuotta.

Tuhot tapahtuvat keskellä kesää. Puiden silmut ehtivät yleensä kuitenkin kehittyä, mutta neulasettomiksi syödyt männyt eivät kuitenkaan jaksa kasvattaa uusia versoja seuraavana keväänä. Voimakas, peräkkäisinä vuosina toistuva syönti heikentää vakavasti puun elinvoimaa, ja osa puista kuivuu. Puiden toipuminen tuhosta on hidasta.

Suomessa tähtikudospistiäinen ei ole aiemmin aiheuttanut merkittävää tuhoa, vaikka se on sukunsa yleisin laji. Ainoa Suomessa tunnettu joukkoesiintymä on sattunut Porissa, Yyterissä alkaen vuonna 2006, jolloin tuhoja esiintyi n. 200 ha alueella. Koska männyt alkoivat kuolla keväällä 2007, jouduttiin n. 20 ha hakkaamaan seuraustuhojen välttämiseksi. Osa maassa eläneistä toukista aikuistui kesällä 2008, ja ennestään huonokuntoiset männiköt kärsivät uudelleen vakavasta neulaskadosta, jolloin hakkuualuetta jouduttiin laajentamaan. Ennusteen mukaisesti vielä suurempi määrä aikuistui kesällä 2009, jolloin alueella todettiin vakavaa tuhoa liki 200 ha alueella ja lievempää tuhoa ydinalueen reunoilla. Tuhoalue on edelleen laajentunut ja uusia tuhopesäkkeitä on löytynyt alkuperäisen alueen lähistöltä.

Luonnonvarakeskus seuraa tähtikudospistiäiskannan kehitystä Yyterissä vuosittain. Maassa elävien toukkien määrään ja syksyllä koteloitumaan lähteneiden toukkien osuuteen perustuva tuhoriskiennuste on vain suuntaa-antava, koska ennusteen tekemisestä tälle lajille ei ole aiempaa kokemusta.

Torjunta

Tähtikudospistiäisen torjunta on vaikeaa. Osa toukista on aina maassa suojassa ja puussakin olevat toukat suojautuvat kudospussinsa sisään. Tähtikudospistiäisen torjuntaan ei ole tällä hetkellä rekisteröityä kasvinsuojeluainetta. Yksittäisten havaintojen mukaan munat ja nuoret toukat menehtyvät, jos puut kaadetaan kesän alussa. Hakkuut olisi tehtävä ennen kuin toukat kuoriutuvat munista, mikä normaalisti ajoittuu kesäkuun lopulle. Tämän menetelmän tehoa pitäisi tutkia tarkemmin.

Tuhokausi voi kestää parikymmentä vuotta, joten uudistaminenkin voi olla vaikeata, vaikka pieniä istutustaimia tähtikudospistiäiset eivät yleensä vioita. Puulajin vaihto on tuhoalueilla ongelmallista, jos mänty on ainoa alueelle sopiva laji. Lehtipuusekoitusta suositellaan sinne missä se on mahdollista.

Jos syönnin kohteeksi joutunut metsikkö päätetään kokonaan hakata, niin on olemassa riski, että tähtikudospistiäiset siirtyvät ympäröivään metsään aikuistuessaan hakatulla alueella. Kuolleet, nilaltaan vielä tuoreet männyt eivät kelpaa enää tähtikudospistiäiselle, mutta niissä voi lisääntyä muita metsälle haitallisia hyönteisiä, joten ne pitää korjata ja kuljettaa pois metsätuholain määräysten mukaisesti.

Samankaltaiset tuhot

Kirjokudospistiäisen toukka syö männyn taimien neulasia samaan tapaan kuin tähtikudospistiäinenkin. Sen kudos on tiheämpää ja siihen tarttuu paljon enemmän ulostetta ja neulasen palasia kuin tähtikudospistiäisen kudokseen. Ruskomäntypistiäisen toukat syövät männyn neulasia. Syönti ajoittuu yleensä kesä-heinäkuuhun, ja toukat eivät yleensä syö saman kesän neulasia. Pilkkumäntypistiäisen toukat syövät myös männyn neulasia. Syönti ajoittuu yleensä heinä-syyskuuhun, ja toukille kelpaavat myös saman kesän neulaset. Jäljelle jääneet neulasten tyngät eivät ole yhtä tasapituisia kuin ruskomäntypistiäisen jäljiltä, eikä niissä ole kudosten jäännöksiä. Mäntymittarin toukat syövät männyn neulasia. Toukat syövät neulaset risaisiksi, kun taas varttuneet pistiäisten toukat syövät neulaset yleensä kokonaan jättäen vain lyhyet tyngät jäljelle.