Tukkimiehentäi Hylobius abietis

Kuvaus

Tukkimiehentäi on runsaan senttimetrin mittainen tumma pitkäkärsäinen kuoriainen. Sen kärsä levenee kärkeä kohti ja peitinsiivissä on kellertäviä poikkijuovia. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja paljastaen puuaineen sekä heikentäen veden ja ravinteiden virtauksia. Ravintosyönnin ulottuminen taimen ympäri aiheuttaa taimen kuoleman. Tukkimiehentäit voivat vioittaa jopa 80 prosenttia torjunta-aineilla käsittelemättömistä männyntaimista. Tukkimiehentäi on yleinen maamme etelä- ja keskiosissa. Lajia tavataan aina Pohjois-Suomea myöten.

Lisääntyminen ja leviäminen

Tukkimiehentäit aloittavat parveilunsa touko-kesäkuussa. Naaraat munivat aurinkoisilla paikoilla tuoreiden havupuunkantojen juuriin sekä tuoreisiin kuorikasoihin. Osa tukkimiehentäin muninnasta jatkuu kuitenkin aina syyskuulle asti, sillä naaraat pysyvät munintakykyisinä pienin väliajoin aina syksyyn saakka. Tukkimiehentäit aloittavat ravintosyöntinsä lisääntymispaikkojensa läheisyydessä olevista taimista levittäytyen myöhemmin taimikossa laajemmalle.

Munista 2-3 viikon kuluttua kuoriutuvat vaaleat, jalattomat, ruskeapäiset toukat elävät havupuunkantojen juurten kuoren alla syöden nilaa. Etelä-Suomessa toukkien kehitys kestää yleensä kaksi vuotta, kun puolestaan Pohjois-Suomessa toukilta voi kestää 5 vuotta koteloitua ja varttua aikuiseksi. Toukat kaivautuvat lyhyen matkaa juurten pintapuuhun koteloitumaan. Kotelovaihe kestää 2-5 viikkoa.

Kotelosta kuoriuduttuaan aikuistuneet tukkimiehentäit siirtyvät lähistön havupuuntaimiin järsimään kuorta ja nilaa. Pahin syönnistä aiheutuva tuho keskittyy usein alkukesään, sillä loppukesällä tukkimiehentäit käyttävät ravinnokseen myös muita kasveja. Aikuiset elävät useita vuosia talvehtien maahan kaivautuneina.

Tuhot

Tukkimiehentäit syövät havupuiden taimia etenkin hakkuun jälkeisenä kesänä istutettavilla uudistusaloilla sekä 2-5 vuotta uudistamisesta, kun täiden jälkeläiset kuoriutuvat. Laji käyttää ravinnokseen mänty- ja kuusilajeja, lehtikuusia, pihtoja sekä douglaskuusia. Taimien torjunta-ainekäsittelyn puuttuminen sekä maanmuokkauksen laiminlyönti lisäävät syönnin mahdollisuutta. Tukkimiehentäin syöntiä esiintyy runsaasti kulotusaloilla. Tuhot puolestaan lievenevät kohti Pohjois-Suomea mentäessä. Myös lehtipuuntaimilla voi havaita joskus tukkimiehentäin syöntiä, mutta niille laji ei aiheuta varsinaisia tuhoja.

Tukkimiehentäin syönti alkaa hakkuuta seuraavana keväänä, kun parittelevat tukimiehentäit haistavat tuoreiden hakkuukantojen pihkan. Parittelevien aikuisten lisäksi taimia alkavat vaivata tulevina kesinä hakkuukannoista kuoriutuvat täit aina noin taimikon kuudenteen ikävuoteen saakka, jolloin taimet alkavat olla riittävän kookkaita ja vastustuskykyisiä täiden syöntiä vastaan. Tukkimiehentäin nakertavat taimen kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja yrittäessään päästä nilaan käsiksi. Seurauksena on puuaineen pintaosien veden- sekä nilassa kulkevien ravinteiden kulun estyminen. Seurauksena on pihkavuotoa, joka saa aikaan energiahukkaa ja myöhemmin taimen kasvun heikkenemisen. Syönnin ulottuessa rungon ympäri, tai jos syöntijälkiä on hyvin runsaasti, taimi kuolee.

Juuri perustetussa taimikossa tukkimiehentäit saattavat vioittaa jopa 80 prosenttia torjunta-aineella käsittelemättömistä taimista. Kuolleiden taimien määrä on puolestaan kohonnut jopa 50-60 prosenttiin.

Hakkuun jälkeisenä keväänä tai kesänä istutetut havupuuntaimet ovat altteimpia tukkimiehentäin syönnille, sillä hakkuukantojen tuore pihkantuoksu houkuttelee täitä paikalle ravintosyöntiin ja lisääntymään. Viljellyt istutustaimet ovat maistuvampia kuin lannoittamattomat luonnontaimet. Mitä suurikokoisempi taimi, sen paremmin se kestää syöntiä. Muokatulla metsänviljelyalalla syönti on vähäisempää. Paakkutaimien on ruotsalaistutkimusten mukaan todettu kestävän paremmin tukkimiehentäiden syöntiä paremman kuivuudensietonsa vuoksi.

Torjunta

Taimet kannattaa suojata torjunta-aineella ennen istutusta. Tavallisesti näin tehdäänkin jo taimitarhalla. Metsänomistajan on kuitenkin syytä varmistua käsittelystä. Taimet on tarvittaessa mahdollista käsitellä itse ennen istutusta tai istutuksen jälkeen seuraavana kesänä. Mikäli torjunta-aineita käytetään, on syytä varmistaa käyttöohjeesta valmisteen sopivuus.

Tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja voidaan ehkäistä kivennäismaakerroksen paljastavalla maanmuokkauksella. Ruotsalaistutkimusten mukaan etenkin mätästyksestä on saatu hyviä tuloksia tukkimiehentäin tuhojen ehkäisyssä. Maanmuokkausmenetelmän valinnassa on kuitenkin huomioitava menetelmän soveltuvuus kasvupaikalle sekä kyseessä olevalle puulajille. Uudistamisajankohdan viivästyttämisellä on onnistuessaan mahdollista vähentää tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja. Ongelmana on kuitenkin taimikon heinittyminen sekä tukkimiehentäin vaihtelevanpituinen sukupolvikierto maassamme.

Männyn kylvöllä kyetään aikaansaamaan useimmiten täystiheä taimikko, sillä taimien runsaus korvaa täiden syönnistä aiheutuvat tappiot. Myös luontaisella uudistamisella on mahdollista yltää lähes samaan tulokseen, jollei taimikko jää jo alun perin harvaksi. Tällöin uhaksi muodostuvat siemenpuiden poiston yhteydessä vapautuvissa kannoissa lisääntyvät tukkimiehentäit. Mekaanisia suojia on lisäksi kokeiltu tukkimiehentäin ravintosyönnin torjunnassa. Suojista ei ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt taloudellisesti kannattavaa vaihtoehtoa laaja-alaiseen tukkimiehentäituhojen torjuntaan.